Kettu ja korppi

Kettu ja korppi (Mukaelma) Kirjoittanut August Ahlqvist

Runo perustuu Aisopoksen satuun.

Aamuisissa alkoi olla päivä,

aholla kun juoksi ketturäivä,

joka etsi aamusuurustansa,

sillä nälkä kurni suoliansa,

kun ei eilispäivän syömisistä

ollut paljon yhtää virkkamista.

Tuossapa nyt keksi korpin puussa,

joll’ ol’ aika juustokyörä suussa.

Vesi kiehahtavi kielellensä

ja hänelle iski mielellensä

– Millä keinoin juuston tuolta saisin?

Jospa häntä hiukan narrajaisin!

Ei oo millänsäkään, eikä juokse,

hiljalleen vaan astuu korpin luokse

ja sanoo lähelle tultuansa

– hunaja ja nöyryys huulillansa:

– Hyvää päivää, herra Korppeliini,

voi, kun teidän nuttunne on fiini!

meillä muill’ on päällä nahkatakki,

mutta teill’ on kiiltomusta frakki.

Teill’ on myös jalassa saappahaiset,

joiss’ on alla aika auturaiset,

sormukset soreat sormissanne,

rengas kummassakin korvassanne.

Miestä kauniimpaa ja pulskempata

taivaan alt’ ei taideta tavata.

Ja kuin ain’ isommissa suvuissa

laps’ on harjoitettu lauleluissa,

niin ajattelee typerä pääni,

että teilläkin on kaunis ääni.

Käen sekä leivon voittaisitte,

jos vaan laulamahan antauisitte.

Korppikos hyväksyi kiitostansa,

laulaja muk’ oli luulossansa.

Rykäsi – ja äänen raikahutti,

että kangas toisen kaikahutti.

Juustopa pudota putkahtavi,

ketun suuhun suoraan sutkahtavi.

Ja kun korppi kaikkein ihmeheksi

luuli laulaneensa, niin hän keksi,

ett’ ol’ suurus suustansa pudonna,

keksi, kuinka kettu, lemmon konna,

poies juosta pötki juuston kanssa,

ja hänelle nauroi juostessansa.

Säkeniä, 1874.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.