Kestikievarin virasta
Kestikievarin virasta Kirjoittanut Pentti Lyytinen |
- Jos on viljoa virassa,
- Jos on myötä mynttiäkin;
- Niin on piikit pistäväiset,
- Viran vieressä vihaiset.
- Keisarill’ on kelpo lailla
- Kunniata kuuluisata,
- Vaan on harmi hartioilla,
- Valvottava valtikasta.
- Samoin sattuupi Savossa:
- Viriätkin virkamiehet
- Saapi harmista haleta,
- Kun ei jaksa jaaritella,
- Kiirehessä kirjoitella.
- Kaikk’ on kestikievaritkin
- Paljon joukon palveliat;
- Saapi valvoa varahin,
- Juosta juuri joutuisasti
- Yöt ja päivät pääksyttäisin,
- Tehä paljon palvelusta,
- Saapi siinä saappahatkin
- Kujasilla kunnon kyy’in,
- Vinkaiseepa virsut vielä
- Kipiästi kiirehessä.
- Yksi huutaa hulikkata,
- Toinen voita voivottaapi,
- Yksi toivoopi totia,
- Toinen pitäis punssipullon,
- Joku kaipaa kahviakin,
- Toinen vettäkin vetäisi;
- Vinkaiseepa viinoakin,
- Joka tuiskusta tuleepi.
- Rustaa sitten ruokapöytä,
- Kanna siihen kaikenlaista,
- Siihen sovita sinapit,
- Siihen pienet pippuritkin.
- Kun on iltanen ihossa,
- Kun on ruumis ruokittuna,
- Laita sitten siistit sängyt,
- Joka puolelta puhasta,
- Jätä sitten jäähyvästi,
- Astuppas ulos ovesta,
- Yritäppäs yöksi mennä
- Lepäämään leposijallen,
- Kohta parkuupi pihalla,
- Heliseepi herran kello,
- Jok’ on ilkeetä ihollen,
- Korvillen kovin pahoa,
- Kun on uupunut unehen
- Päivän töistä päästyänsä.
- Nouseppas ylös nopeesti
- Oman kumppalis kupeelta,
- Ukko jou’uppas urallen,
- Piitä pitkin askelinkin,
- Ala taaskin ammattisi.
- Pane pöyällen pötyä,
- Toimitappas toiset sängyt,
- Jos he yöksi yötyneepi.
- Ain’ on pelko peittehenä,
- Maatessakin manttelina.
- Milloinkin minkin näköistä
- Saataneenkaan sarvipäätä.
- Annas aika aamun tulla,
- Emäntä ensin käsihin,
- Kanna ensin kahvikuppi,
- Sitten laittele lökärit,
- Siihen sovita sokerit,
- Siihen ruskiat rusinat,
- Siihen katsele kanelit,
- Siihen kaikki kaunistukset,
- Rohotapas roppiryypyt,
- Vielä pienet piiskapiipat.
- Vyötä sitten vyöllä kiinni,
- Mit’ on pantuna pesähän,
- Valjastappas valmihiksi
- Kyllä kymmenen hevoista;
- Piä värkkisi vireillä,
- Aivan äkkiä älyä, –
- Jos et jou’u juoksemassa
- Saamahan sanan perästä,
- Kyllä tukka tuiskuaapi
- Herran kourissa kovissa.
- Kunpa ois se kunnon herra,
- Joka tukkaani tuleepi,
- Niiaisinpa niskoillani,
- Pokkaisinpa polvillani,
- Että muistutti minua
- Virastani viisahasti,
- Mut kun kelvotoin ketale
- Tukkoani tuiskuttaapi:
- Se on häpiä hänellen
- Viimeisillä virstoillansa.
- Ja jos sopiipi valitus,
- Kyllä kynnet on kynässä,
- Ompa näpit näpperänä,
- Sormet sievästi sitoopi
- Valituksen valmihiksi –
- Katso tietä kansselihin
- Saamaan sakkoja lisäksi.
- Vapiseepi vaarin housut
- Monta kertoa kesässä,
- Kun on kuomi kunnollinen,
- Vaunut valmisna pihalla,
- Hevoiset hien pisassa
- Hojottavat hollin päässä,
- Narrin nahkoja vetävät,
- Oppineemmat outteleepi.
- Ja kun kulkee kunnon herra,
- Kun hän tuleepi tupahan,
- Ei hän kilju kiivahasti,
- Eikä äissänsä ärise,
- Vaikk’ on vajaata välistä
- Meiän miesten meiningissä;
- Iloksensa ihmisparka
- Katseleepi kaikin puolin
- Herran oikian oloa,
- Kulkemista kunnon herran.
- Kuormansa on kummallakin,
- Vaivansa vaeltavilla,
- Toinen toistansa vetääpi
- Surun tiellä surkiasti.
- Matkamiehet me olemme,
- Keisarit ja kerjäläiset,
- Maaksi, mullaksi tulemme
- Matkan päähän päästyämme,
- Vaikka vaeltaa isosti,
- Yli määrän ylpiästi,
- Moni kelvotoin ketale,
- Matkustaissa maailmassa.
- Min’ en tie’ä toisen töitä,
- Eikä toinen toisen öitä,
- Sen mä vaan saatan sanoa,
- Ett’ on kuorma kummallakin.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.