Keskikesä (Pennanen)
| Keskikesä Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
1.
muokkaa- Vanhan puiston hämyisille teille
- iltapäivä kultaa seuloi mereen painuissaan.
- Niinkuin kevyt kyynelmieli
- ilomieleen vaihtuu armaimpaan,
- niinpä äsken hilpein käsin kukkapenkereille
- pilvi vettä vihmoi ruiskukannustaan.
- Aavistukseen ihanimpaan uinuu ilmanpieli.
2.
muokkaa- Jasmiini kuin viini tuoksuu kuuma,
- tai kuin synti, halu armahin!
- Onnenmajaan leyhyy kukkain huuma,
- kielin vienoin, tuskin kuuluvin
- kissankellot luona raunioitten soittaa.
- Orapaatsamoiden takaa kuudan koittaa,
- seinä vyötetty on varjoseppelin,
- rannan tammet seuraa vaiti vavahdellen,
- kuinka mustin silkkihunnuin leikitellen
- Yötär kulkee jaloin hohtavin.
- Kesäöinen henki suojaa arkaa
- kahden piilonetsintää...
- Kuiva lehti vallatonna tietä karkaa
- onnenmajaan päätyvää...
Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.