Keski-Suomen Nuorisoseuran vuosijuhlassa 18 17/8 90
| Keski-Suomen Nuorisoseuran vuosijuhlassa 18 17/8 90. Kirjoittanut Kaarlo Forsgren |
- Syntyi kerran aate jalo,
- sukeutui suureksi.
- Minne kulki, sinne valoo,
- valistusta levitti.
- Kulki yhä matkojansa,
- saapui Keski-Suomehen.
- Kummastellen kysyi kansa:
- ”Suostummeko aatteesen?”
- – ”Miksikäs ei suostuttaisi?”
- – näinpä moni saneli –
- ”Sittepähän nähdä saisi,
- onko aate onneksi”.
- Niinpä sitte suostuttihin,
- aatteesehen jalohon.
- Silloin seura perustettiin,
- jonka juhla tääkin on.
- On sana yksi herttainen,
- mi sykkimään saa sydämen.
- Se sana ompi: Isänmaa
- ja sepä syömen innostaa.
- Ja kansalainen jokainen,
- mi lemmen tuntee tuntehen,
- hän alttarille isänmaan
- käy uhraamahan voimiaan.
- Ja että lempi Suomehen
- ain’ kasvais’, puhkeis’ kukallen,
- – sit’ tääkin seura tarkoittaa,
- – siks’ olemassa olla saa.
- Niin kunniaksi Suomenmaan
- täss’ seurass’ myöskin puuhaillaan.
- Ja sitä aate tarkoitti,
- mi Keski-Suomeen matkaili.
- – ”Valoa! valistusta!”
- – näin vaatii aikamme -
- ”Pois, pois tuo kaihi musta
- jo päältä silmäimme!”
- Se nuorisoomme tarttuu
- tuo valon vaadinta.
- Se ponnistaa, sen karttuu
- jo voimat innosta.
- Ja pian vieno vilja
- saa syömmiin juurtumaan.
- On kevät, missä hiljan
- syys näytti kauhujaan.
- Niin Suomen kunniaksi
- puuhailee nuoriso.
- Ja yhä kirkkaammaksi
- käy kansan tieto jo.
- Myös sitä aate tarkoitti,
- mi Keski-Suomeen matkaili.
- Sit’ tämä seura tarkoittaa,
- siks’ olemassa olla saa.
Lähde: Keski-Suomi 19.8.1890.