Kesäyönä aholla

Kesäyönä aholla. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

Utuisina, tuoksuvina uinuvat metsät. Luoteisella taivaalla hiipivät hiljaa punasinervät ja kellervät ruskot. Aatos nukkuu, tunne valvoo...

Istun aholla ja kuuntelen öisiä säveliä, hienoja niinkuin sielujen värjyvät säikeet.

Sivuitseni kulkee valkeiden henkien keijuinen joukko. Keveästi leijaillen ne etenevät, rivissä ja kaksi aina rinnan. Jokaisella on niillä kädessä kultainen kannel ja ihanina leviävät yöhön värikkäät, hennot säveleet...

Miksi te kuljette kesäyössä, valkeat henget? kysyn minä hiljaa.

Kääntää muuan kasvonsa minuun ja tuskin kuuluvasti huokuu hänen huuliltansa vastaus:

– Soitamme unelmia kesäyön valkeaan hämärään.

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.