Kesäyönä

Kirjoittanut Isa Asp


Yöllä unelmaini taivas
armas aina aukeaa,
maailma – sun monet vaivas
silloin ei voi vaivuttaa.
Silloin sielu askarissa
onpi onnen löytävä,
vaikk’ on ruumis vaivuksissa,
tekee sielu töitänsä.
Vähän muistan murheitani,
luontoa kun katselen
ja kun kynä kädessäni
Luojan töitä aattelen.
Auki onpi akkunani,
raitis ilma aaltoaa,
niinpä myös mun sieluani
henki uusi valloittaa.
Nytpä toivot, unelmani
saavat uuden muotonsa,
huonot, pienet laulelmani
kalliin, pyhän verhonsa.
Sielu uudet siivet saapi,
sydän tuoreet toivonsa:
toivo sinne vuodattaapi
kauniin kultakasteensa.
Mitä kuiskaa toivon ääni
sydämeeni sykkivään?
Ett’ en koko elämääni
ole luotu itkemään.


Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.