Kesäyöllä
Kesäyöllä. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Hiljalleen nyt loiskivi lammen laineet,
- Mäntymetsän viehkeä humu soipi,
- Rannan rastas kuorohon myöskin yhtyy
- Lempeä laulain.
- Luonnon verhoo kuulava hämyharso,
- Rauhan leima loistavi taivahalta,
- Hiljaisuus se kertovi sadoin kielin
- Armoa Herran.
- Äsken luonnon virkisti sade taivaan,
- Voimaa uutta uhkuvi kasvikunta,
- Täydet tähkäpäät pian pellon kultaa
- Poistaen puutteen.
- Katso, kuule ystävä! Öinen luonto
- Sulle syvät kertovi salaisuudet.
- Uskoo sulle, mitä ei päivä kirkas
- Konsana kerro.
- Silloin elon himmeä arvoituskin
- Selviää ja rintasi rauhoittuupi;
- Tunnet, ett’ on toimesi, matkas määrä
- Valkama valon.
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.