Kesäyöllä

Kesäyöllä.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Hiljalleen nyt loiskivi lammen laineet,
Mäntymetsän viehkeä humu soipi,
Rannan rastas kuorohon myöskin yhtyy
   Lempeä laulain.
Luonnon verhoo kuulava hämyharso,
Rauhan leima loistavi taivahalta,
Hiljaisuus se kertovi sadoin kielin
   Armoa Herran.
Äsken luonnon virkisti sade taivaan,
Voimaa uutta uhkuvi kasvikunta,
Täydet tähkäpäät pian pellon kultaa
   Poistaen puutteen.
Katso, kuule ystävä! Öinen luonto
Sulle syvät kertovi salaisuudet.
Uskoo sulle, mitä ei päivä kirkas
   Konsana kerro.
Silloin elon himmeä arvoituskin
Selviää ja rintasi rauhoittuupi;
Tunnet, ett’ on toimesi, matkas määrä
   Valkama valon.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.