Kesävirsi

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Tuhansin liikkein, muodoin ja ilmein
Eloa maan povi sykähtelee:
Ilmassa liitäen, madellen maassa,
Vedessä kiitäen, ryömien ha’assa,
Helisten, siristen, laulain ja soittain,
Tuhanten soitinten sointuja koittain
Luomisen riemussa kaikk’ elelee.
Iloa humisten metsäkin huojuu
Kutoen loistavaa hääpukuaan:
Vehryttä loimet on, kutehet kultaa;
Kiirehet toimet on: kallista multaa
Inehmo ahkera pelloksi muokkaa,
Kuurussa kyntäen, käyttäen kuokkaa.
Hautoen elämän toiveitaan.
Kilvassa käköset kunnaalla kukkuu,
Koivujen latvoissa sirinä soi,
Korsia kiskoen hyönteiset hyörii,
Päätänsä viskoen siivatat pyörii,
Aholla hyppivät kalkkavin kelloin.
Viehkeät aaltoset veltosti velloin
Kutsuvat: laineille, oi, tule, oi!
Hymyten naavaiset kuusetkin nuokkuu,
Uljaina seutua silmäelee.
Lämmössä läikkyen, tuutussa tuulten,
Kirkkaina väikkyen hehkussa huulten
Kuumien auringon mahtavan, armaan,
Hoivassa maaemon armahan parmaan
Kukkaset ylpeinä kukoistelee.
Oi, kesä, elämän kirkastusvuori,
Mielehen lämpöä mullekin suo!
Rintahan riutuvaan voimia anna,
Elämään hiutuvaan intoa kanna,
Uskoa uutta ja tekojen tulta!...
Hukkaan on mennyt niin paljon jo multa.
Siksi on aika nyt ponnistaa!

1917


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.