Kesäpoimintoja

Kirjoittanut Eino Leino


Koivu kuolee, jolta mahlan joit,
kedon kukka, jonka kotiin toit,
perho, jonka siivettömäks teit.
– Vaan ei neito, vaikka syömmen veit!

Orvokki

muokkaa
Ma kukan orvokin äsken kainon
suloneidolta tuossa sain,
ja kukka tuoksui ja hymys neito,
kun hän kiinti sen rintahain.
Sen illan istuin ma siinä vainen
lieto neitonen vierelläin,
ja aallon läikkinä, neidon nauru
mulle mielehen siitä jäi.
Vaan kun ma illalla kukan aijoin
irti rinnastan’ irroittaa,
jo varsi kuivunut kokonansa
kantoi kukkaa vaaleaa.
Se vasta hellettä ollut lie, kun
kukat riutui, kuivi pois.
Ja sydänraukkani koito nytkin
tulta vieläkin salamois!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.