Kesäpäivä (Kärkkäinen)

Kesäpäivä. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

Päivä paistaa.

Rannat loistaa. Selältä puhaltaa lämmin tuuli, lahden yläpuolia leijailee valkearintainen lokki.

Karkeloa: päivän henget tanssivat laineiden kultaisella lattialla.

Rannalla soittaa solkeva paju.

*

Päivä paistaa.

Lämmin on rannan hieta. Huoletonna lepää siinä alaston, valkea neiti.

Päivän säteet suutelevat ruumiin samettisen pehmoista suloa. Ihastellen katsoo sitä tervaskanto kivien takaa.

Koivun oksat säestävät iloisella surinalla ranta pajun keveätä soittoa.

*

Päivä paistaa.

Taivaan rannalle ilmestyy pieni ja punertava pilven hattara. Lehdosta tuulahtelee vihreän tuoksu.

Se valkea neiti tuntien verensä lämpenevän peittää silmänsä ja uneksii. Mistä? Kenpä sen tietää.

Avattuaan silmänsä huomaa hän, että lahden yllä leijaa toinenkin lokki. Kahden ne siinä nyt kaareilevat ilmassa.

Kivet rannalla kuumina paahtavat. Taampana katselee ihastellen vanha ja veikeä tervaskanto.

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.