Kesän ihanalla ilmalla

Kesän ihanalla ilmalla.

Kirjoittanut Wilhelm Laitinen


Nyt on ilma ihanampi,
Kaunehimpi, koriampi,
Mitä olla mahtaneepi,
Suloisinta saattaneepi.
Kuin tuo armas aurinkoinen,
Iso valo ihanainen
Paistelee nyt palavasti,
Säteillänsä suloisesti.
Joka luonnon lämmittääpi,
Vielä kaikki virkistääpi,
Mitä maalla mahtaneepi
Olla sangen saattaneepi.
Niin se kaikki kaunistaapi
Vielä viljat kasvattaapi
Eineheksi eläville,
Itikoille, ihmisille.
Josta kaikki riemuitseepi,
Itikatkin iloitseepi,
Kaikki linnut laulaneepi,
Kiitos-virttä veisanneepi.
Tuolla noissa tuuheoissa
Koivukoissa korioissa,
Jok’on sali siistimpikin,
Kammair vielä kauniimpikin.
Jok’on kaunis katellaksemm’,
Aivan samoin aatellaksemm’,
Mikä tällä merkityskin,
Olis oikeen tarkoituskin.
Että meidän elämämme,
Syttyä myös sydämmemme
Kiitoksehen kielikihin
Pitäis meidän mielikihin.
Niistä Luojan lahjoistansa,
Armahista annoistansa,
Aina joka aikonakin,
Nyky- niinkuin vanhoinakin.
Joshan jolloin vuorotellen,
Välistä hän vaihetellen
Murheen ilon muutteleepi,
Laavullansa laitteleepi.
Niin te pitäis neuvoksemme
Ottaa oikein opiksemme,
Kärsiäkin kärsiväisest’
Tyytyä myös tyytyväisest’.

Wilhelm Laitinen.


Lähde: Tapio 29.7.1865.