Kesän ihanalla ilmalla

Kesän ihanalla ilmalla. Kirjoittanut Wilhelm Laitinen

Nyt on ilma ihanampi,

Kaunehimpi, koriampi,

Mitä olla mahtaneepi,

Suloisinta saattaneepi.

Kuin tuo armas aurinkoinen,

Iso valo ihanainen

Paistelee nyt palavasti,

Säteillänsä suloisesti.

Joka luonnon lämmittääpi,

Vielä kaikki virkistääpi,

Mitä maalla mahtaneepi

Olla sangen saattaneepi.

Niin se kaikki kaunistaapi

Vielä viljat kasvattaapi

Eineheksi eläville,

Itikoille, ihmisille.

Josta kaikki riemuitseepi,

Itikatkin iloitseepi,

Kaikki linnut laulaneepi,

Kiitos-virttä veisanneepi.

Tuolla noissa tuuheoissa

Koivukoissa korioissa,

Jok’on sali siistimpikin,

Kammair vielä kauniimpikin.

Jok’on kaunis katellaksemm’,

Aivan samoin aatellaksemm’,

Mikä tällä merkityskin,

Olis oikeen tarkoituskin.

Että meidän elämämme,

Syttyä myös sydämmemme

Kiitoksehen kielikihin

Pitäis meidän mielikihin.

Niistä Luojan lahjoistansa,

Armahista annoistansa,

Aina joka aikonakin,

Nyky- niinkuin vanhoinakin.

Joshan jolloin vuorotellen,

Välistä hän vaihetellen

Murheen ilon muutteleepi,

Laavullansa laitteleepi.

Niin te pitäis neuvoksemme

Ottaa oikein opiksemme,

Kärsiäkin kärsiväisest’

Tyytyä myös tyytyväisest’.

Wilhelm Laitinen.

Lähde: Tapio 29.7.1865.