Kesälaulu.
(Lähdetetty.)
Kirjoittanut Antti Puhakka


Kesän tullen lintuisetkin
Lauleloovat metsissä,
Pienimmätkin perhoisetkin
Lentelöövät ilmassa.
Illoin aamuin teuret puussa
Kultaisilleen kukertaat.
Leivot, peipot toisillensa
Suloisesti sukertaat.
Pääskynenkin Niilin maalta
Rientää meillen riemuksi.
Käkönenkin kuukkuu aina
Vuoren rotkoiss’ iloksi.
Laulu-rastas soitteleepi
Silloin monell’ kielellä,
Vaka lintu kyyhkynenkin
Laulaa hyvin mielellään.
Kiuru aivan korkiallen
Laulunensa kohovaa.
Kuka häntä pakottanoon
Kaikkein mieliks’ laulamaan.
Variksetkin, harakatkin
Haasioilla haasteloot,
Ett’ei meidän pienet lapset
Heidän pesii raasteleis.
Kotkat, haukat häpiällä
Kau’aks korpiin pakenoot:
Eivät soisi kuulevansa
Pienten lintuin tarinoo.
Katoilla ja raunioilla
Pienet linnut rallattaa,
Tuskin saapi laiska rahvas
Kesän ai’all’ maatakkaan.
Metsissä ja lampiloilla
Aina ääni järisöö
Pienilläkin itikoille
Siivet soita tärisöö.
Korvissa ja notkelmoilla
Purot juosta lirisööt:
Mehiläiset, heinäsirkat
Kukkasilla tirisööt.
Niin on ilo suomen maassa
Aina kesän ai’alla;
Vaikka talvi pakkasilla
Ahdistaapi tuiskulla.

A[ntti]; P[uhak]:ka.


Lähde: Sanan-Lennätin 18.6.1858.