Kesäkeinussa.

Kirjoittanut Immi Hellén


Puun suvisen siimeksessä
minun keinuni heilahtaa.
Pien’ siskoni vauhtia antaa,
ja oksa, mi keinua kantaa,
suvituulessa hulmuaa.
Ja lännen lempeä leyhkä
minun leikkivi kasvoillain.
Ja on kuni siivet saisin
ja huudella halajaisin
tätä raikasta riemuain.
Käy kilpahan, pääsky ja peippo,
käy kiurukin kultasuu!
Minä liitelen lintujen lailla –
kesä kultainen kukkivi mailla
ja sävelet kajahuu.
Puu lempeä laulaa mulle
suvivihreitä virsiään.
Keto allani keinuu ja kiikkuu,
kotikalliot, kummutkin liikkuu,
ja taivonkin keinuvan nään.
Ei päätäni lainkaan huimaa,
tää vauhti on vaaraton.
Näin, näin mikä hauskaa oiskaan!
En hennoisi lähteä poiskaan,
vaan siskonhan vuoro jo on.

1922.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.