Kesäk. 1 pnä 1903

Kesäk. 1 pnä 1903.

Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen


Lippumme punanen liehuu,
Me astumme riveissä.
Veremme hehkuen kiehuu,
ja veremme on eleillä.
Riennämme luonnon helmaan
ja kummulla isänmaan,
lehvien hulmuelmaan,
mis nurmi on tuoksussaan.
Juhlien meillä on vaatteet
ja mielemme nuortea.
Ihanat elpyvät aatteet,
kun hengimme vapautta.
Nousevi rintamme hekku,
ja rajusti laulelo soi.
Henkemme tulinen hehku
nyt suuria luoda voi.
Orjuutta väistää se tahtoo,
pois pahoja pakottaa:
myrkkymaljat nyt vahtoo,
ne surmansa meiltä saa.
Kansamme veri kirkas
ja puhdas on oleva.
Aina sä, toveri, virkos:
Hei, kieltolakia!
Raatajan mustasta yöstä
myös etsimme vapauden:
liiasta väistymme työstä
luo ”kahdeksatuntisen".
Suomemme veljet, siskot,
pois holhouskahleista!
Hehkuvat veremme piskot,
Kun vaadimme innolla
Kaikille äänen yhden
ja äänioikeuden.
Niin selvimme sorronvyhden
ja onnea kansojen
Eistämme vallallamme
min ohjenna ihmisyys,
oikeus, kunniamme
ja veljeys, ystävyys.

Yhtyös rientoon jaloon
ja kaikille hyvää suo:
köyhätkin pääsevät valoon
ja Suomelle suuria luo.

–[Valpa]s.


Lähde: Työmies 30.5.1903.