Kesäk. 1 pnä 1903
| Kesäk. 1 pnä 1903. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
- Lippumme punanen liehuu,
- Me astumme riveissä.
- Veremme hehkuen kiehuu,
- ja veremme on eleillä.
- Riennämme luonnon helmaan
- ja kummulla isänmaan,
- lehvien hulmuelmaan,
- mis nurmi on tuoksussaan.
- Juhlien meillä on vaatteet
- ja mielemme nuortea.
- Ihanat elpyvät aatteet,
- kun hengimme vapautta.
- Nousevi rintamme hekku,
- ja rajusti laulelo soi.
- Henkemme tulinen hehku
- nyt suuria luoda voi.
- Orjuutta väistää se tahtoo,
- pois pahoja pakottaa:
- myrkkymaljat nyt vahtoo,
- ne surmansa meiltä saa.
- Kansamme veri kirkas
- ja puhdas on oleva.
- Aina sä, toveri, virkos:
- Hei, kieltolakia!
- Raatajan mustasta yöstä
- myös etsimme vapauden:
- liiasta väistymme työstä
- luo ”kahdeksatuntisen".
- Suomemme veljet, siskot,
- pois holhouskahleista!
- Hehkuvat veremme piskot,
- Kun vaadimme innolla
- Kaikille äänen yhden
- ja äänioikeuden.
- Niin selvimme sorronvyhden
- ja onnea kansojen
- Eistämme vallallamme
- min ohjenna ihmisyys,
- oikeus, kunniamme
- ja veljeys, ystävyys.
- Yhtyös rientoon jaloon
- ja kaikille hyvää suo:
- köyhätkin pääsevät valoon
- ja Suomelle suuria luo.
Lähde: Työmies 30.5.1903.