Kesä.

Kirjoittanut Antti Puhakka


Ilmesty ilo ihana
Aika armas päällen pääty,
Jota suuret että pienet
Talvi-kauen kaivannunna.
Nyt jo lämmin liemuavi
Tuoksu ilmasta tulovi,
Metsä mettä keittelövi,
Kukat kuohuvi simoa;
Vaikka pakkanen paleli,
Vilu ilma viivytteli,
Kielti puiltakin pukua
Kukkaisilta kaunistusta;
Nyt jo puut pukunsa saavat,
Kukat kultavaattehensa,
Niityt neioksi paneksen,
Nurmet nuoriksi tytöiksi.
Metsäss’ on ilo ihana,
Riemu suuri lintuisilla,
Siellä kukkuvi käköset,
Rallattavi rastas parvet,
Järisövi järven rannat,
Vapisevi vaaran rinnat
Ilman lintuen ilosta;
Kauas ääni kaikkuavi,
Nyt on hupa huonommilla,
Ratto lapsilla eleä,
Kuin on kiuru kuulumassa
Ilmassa ihana lintu,
Pääskyiset livertelövi,
Varpuiset visertelövi
Lapsillemme laulelovat,
Pienillemme piipattavat,
Niin miks’en minäki laula,
Kuku Luojan kunniaksi
Ilosta ihanan ajan,
Suven tultua suloisen;
Vaan ei kuku kurja kurkku,
Lällätä minun läpeni,
Eikä kieli kilkettele,
Laula rastahan tavalla;
Antasikko alli kielen,
Kukku-lintu kurkku-torven,
Rastas laulut lainnoaisi,
Runot tuttu kenkkeäisi,
Varpunen viriät virret,
Pääsky pitkät pilpatukset;
Siitten raukka lauleleisin
Pikkusillen pilpattaisin,
Oisin ihmisten ilona,
Rutto rahvahan keralla
Laulaisin joka rapuilla,
Kukkuisin joka kujalla,
Rallattaisin rattioilla,
Livertäisin liitoksilla
Kiurun kielellä ukoillen;
Visertäisin pitkät virret
Isän viimmeisen iloksi,
Lopun kuulun kunniaksi;
Allin kielellä akoillen,
Vanhimmille vaimoloillen,
Suuren tuskan tunnettua
Lapsi saunoista, sanoisin
Siitten keski kertaisillen
Poikaisillen piikaisillen
Niinkun rastas rallattaisin
Monta kieltä muutteleisin
Pääskyisen ilon ihanan
Pikkusillen pilpattaisin:
Varpusen viriät virret
Visertäisin vaivaisillen,
Oisin luona orpo-lasten,
Huvitusta huolellisten,
Itkut kääntäsin iloksi,
Muremielet muutteleisin
Käen kielen kääntimillä,
Ahnehitten aavistaisin,
Huuteleisin hukkumista
Kukkumalla kuolemoa.

A[ntti].–P[uhakka].


Lähde: Maamiehen Ystävä 26.6.1847.