Kesä-aamuna.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Päivä paistaa ja linnut laulaa,
Puut ne kukkien vihannoi,
Järvet hohtaa ja taivas siintää,
Kirkonkellojen ääni soi.
Tuuli lehdossa hiljaa haastaa,
Luonto lempeä henkäisee,
Valkoperhoinen ilomielin
Kedon kukkia suutelee.
Ja ma katselen tuota, impi,
Kesäaamua ihaillen;
Onhan armasta kaikkialla,
Mutta syömmein on suruinen.
Oisit luonani sa, jot’ aina
Öin ja päivin ma aattelen,
Eipä lauluni silloin oisi
Eikä mieleni murheinen.
Ei, vaan lauluja lehdot kaikuis,
Riemulauluja kaikuis ne;
Niinkuin silmäni silloin loistais,
Eipä aurinko loistele.
Mutta tuolla sa viivyt vainen
Meren kaukaisen rannoilla,
Siks’ on silmäni tuike himmyt,
Siks’ on syömmeni kaihoova.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.