Kertomus Maalahden pitäjästä:Pitäjän maan ala ja luonto
| Kertomus Maalahden pitäjästä. Pitäjän maan ala ja luonto Kirjoittanut Johan Reinhold Aspelin |
Pitäjän asuttu ala |
Pitäjän maan ala ja luonto.
muokkaaMeren-kurkun eteläisestä Suomenpuolisesta saaristosta on Maalahden pitäjä aikojen kuluessa valloittanut nykyisen maanalansa, ja siitäpä tekee vieläkin tekemistään uusia valloituksia. Vuosi vuodelta ilmaantuu kurkkuun uusia karia, jotka vähitellen paisuvat saariksi, ja eteläisen Pohjanlahden lakkipäät laineet rajuavat turhaan tuota Suomen- ja Ruotsin välistä sillantekoa vastaan. Saariston etuvartioina on joukko Maalahden pitäjään kuuluvia karia ja salaluotoja, joitten nimi Wargö gaddar (Susiluodon kärjet) kauan on ollut merimiesten kauhuna. Harvoin tyvenee tuossa meri, silloinkin ainoastaan väkevämpään riehumiseen voimisluakseen, ja haaksirikot ovat siinä maan ja meren taistelun jokavuotisina uhrina.
Maalahden pitäjää, johon tätä nykyä kuuluvat Susiluodon ja Petolahden kappelit, vastaa pohjoisessa Sulvan pitäjä. Maalahden ja Sulvan raja käytiin 21 p. elok. v. 1601. Rajapaikkoja ei mainita Kaappo Tuomaanpojan silloisessa käräjä-pöytäkirjassa muita kuin Häggnäs, josta raja meni ”ylös metsään"[1]. Itäisellä kulmalla ovat Laihia ja tästä edes Jurvaki Maalahden rajapitäjät. Maalahden, Sulvan, Tölby'n ja Riimalan rajalaita Laihian pitäjää vastaan, johon ”Jurvakin silloin kuului, käytiin ja vahvistettiin 17 p. syysk. 1657 Laamanni Yrjö Juhanpojan tuomion jälkeen 15:ltä p. maalisk. v. 1607, Rajan lähtöpaikaksi otettiin luoma Tölbäcken, josta mentiin lounaista suuntaa mäelle Stugubacken ja alas törmää Brantbacken, joka luultiin olevan tuomiossa mainittu Brunnsbacken, Korsbacken nimistä mäkeä kohden, josta tultiin alas Haelene'n nevalle. Tätä nevaa piti Sulvalaisten, Maalahtilaisten ja Riimalaisten saada nauttia, kun jo vanhastaan olivat sitä karjankäyntinä pitäneet. Etelässä vastaa Maalahtea Närpiön pitäjästä nykyjään lohkaistu Piirttikylän pitäjä ja lounaisella kulmalla Närpiö. Muinaisista Närpiön, johon Petolahtikin kuului, ja Mustasaaren pitäjäin rajoista löytyvät seuraavat tiedot. Knuuti Erkinpojan kihlakunnan-tuomion jälkeen, sanottu maanantaina ennen Laurinpäivää v. 1504, olivat Maalahtilaiset sopineet Pelolahtilaisten kanssa luhta- ja nevarajoistansa sillä tavoin, että järvi Enges träsk ja Finn äng nimisen luhdan rajat piti siinä kohdassa oleman noitten eri pitäjiin kuuluvain kyläläisten ohjeena. Metsä ja muu maa piti oleman yhteinen. Laamanni Juha Knuutin-pojan tuomiossa v. 1550 sanotaan Mustasaaren ja Närpiön oikeain rajamerkkien olleen; ensin Segerviken, josta raja kävi Truutören nimiselle luodolle ja siitä niemelle Nötholms skatan pohjoispuolella Susiluotoa (Wargö). Tästä meni raja Längor skatan nimiselle niemelle ja siitä luodolle Rönnskär, josta raja kävi täyttä länteistä suuntaa merelle. Tuo raja oli vanhastaan ollut sekä kyläin että kihlakunnan raja. Jooni Mollin’in tuomiossa 18 p. lokak. v. 1705 jaettiin metsä Petolahtilaisten ja etelä-puolelta jokea asuvain Maalahtilaisten välillä ”äyrin ja manttalin jälkeen". Rajaa käymään piti asianomaisten hakeman paikkakunnan maamittari. Tämä raja piti käytämän merestä aikain sitä suunta kun jokien juoksut osoittivat. Sillä muodoin tulivat Maalahtilaiset saamaan noin lähintäin kaksi kolmatta osaa ja Petolahtilaiset kolmannen osan metsästä[2]. Läntisellä syrjällä kohtaa Maalahden pitäjää Pohjanlahti.
Maalahden pitäjän avaruus on, merettä, yhteensä 74,112 tynnyrinalaa. Tähän alaan kuuluva manner on näöllään melkeen tiheän saariston muotoista. Mäkien, kampujen ja kivirauniojen ympärillä kiertelevät nevat taikka, rämäkot ja kuivavat vähitellen luhdiksi tai kytömaiksi. Korkeampia kallioita taikka syvempiä laksoja ei löydy laisinkaan. Tasaisin on maa vanhastaan asutuilla joenvarsilla, sekä emäkirkolla että Petolahdella. Nevoja ja soita sanoo Klingius[3] olleen hänen aikanansa emäkirkolla, joista noin puolet olivat mukavallaisia viljeltäväksi. Puhdasta savea ei ollut yhdenkään pohjana, vaan hieta- ja savihämmennys; pinta kaikissa vähä nurmeentunut. Yhteensä tekivät 14,334 tynn. 25 k. alaa. Susiluodolla oli suo ja 2 nevaa, yhteensä 28 t. 20 k. alaa. Nykyisempi viljelys on varsinki Ylimaalahdella nevamaita vähennellyt ja jo kohta Klingius'elta tehdyn Isonjaon jälkeen ojasivat Susiluotolaiset yksin voimin toisen nevoistaan. Maanlaatu on muuten yleensä hietaa ja savimaata, josta paikoin ojatessa löyttään näkin kenkiä. Nevoissa tavataan yleensä ruokoa ja kortejuuria. Malmilajia eli mainittavia kivennäisiä ei tietysti löydy Maalahdella. Metsäkankaista mainittakoon ainoastaan Solfskogen, joka alkaa emäkirkon sisällä ja Majorsskogen emäkirkon ja Petolahden välillä.
Merestä puhumatta on pitäjällä vesiä noin kohtulaisesti. Merkittävin niistä on Maalahdenjoki, joka syntyy seuraavain jokien yhdistyksistä: Madesjoki, joka tulee muutamasta nevasta länsipuolella Ristikangasta Laihialta, kutsutaan Maalahdelle jouduttuaan Heligå ja purkautuu emäjokeen vähä ylempänä Ylimaalahtea (Öfvermalaks); Sarvijoki tulee nevasta Jurvalta, kutsutaan tähän pitäjään tultua Finnå ja laskee vetensä ensin jokeen Långå, joka Murtoisjokena lähtee Sarvinevasta Jurvan pitäjästä ja kutsutaan ennen kuin loppuu Maalahdenjokeen Håpnå; Sarå alkaa Pirttikylän pitäjässä nimellä Wirkanebäck, kulkee sitte Pirttikylän jaKorsnäs'in rajananimellä Rainebäck, juoksee Riträsk nimisen järven läpi ja kutsutaan sitte 2/3 penikulmaa Ribäck, siksi kun viimeisellä nimellään Sarå päätyy emäjokeen; Lillå lähtee Unijärvestä (110 t. alaa) ja kulkee luomana Långsjö ja Storsjö (peitti ennen laskemistaan 278 t. alaa) nimisten järvien läpi, kutsutaan sitte l/3 penikulmaa Längmarkså ja viimeksi Lillå, millä nimellä laskee emäjokeen melkeen Alimaalahden (Yttermalaks) keskipaikoilla. Maalahden joella on melkeen kokonaan mutkatta luoteinen juoksu. Koskia on usiampia sekä Yli- että Alikylässä, mutta yleisesti tunnetuja ei ole tietääkseni muut koskennimet kun Yxforssen pieni koski pappilojen välillä, Långforssen, Björkas'en kohdalla,joka on pisin koski kaikista, ja Eurforssen, viimeinen koski Kas-talojen kohdalla, joka on saanut nimensä koskessa olevista saarista (öfrän). Vähä alampana tätä laskee joki vetensä lahteen Stenskärsfjerden, muinaisen Åminne (Joensuu) nimisen lastauspaikan tykönä. Pitäjän sisällä peittävät nämät joet yhteensä 171 t. 10 k. alaa. Kesällä kuivaa vesi joessa vallan vähälle. Myllyt käyvät vaan keväin. Jäät ovat menneinä kolmena vuonna lähteneet 9—21 p. huhtik. v. 1853 nousi tulvavesi vanhalle hautausmaalle ja pappilan kryytimaahan ja vei monta myllyä. Pappilan mylly sidottiin kiinni kirkon köysillä. Narnebäck kulkee Nameträsk ja Långörsjö nimisten järvien läpi ja purkaa niitten vesiä äsken mainittuun merenlahteen vähä etelämpänä Åminne'a. Majorsträsk (134 t. 19 k. alaa) laskee vettänsä mereen luomalla Majorsbäcken. Degerträsk ja Stenträsk järvistä Petolahdelta tulee myös luoma, joka laskee mereen emäkirkon alalla. Petolahdenjoki syntyy kahdesta luomasta joista toinen tulee Nohljärvestä ja ottaa luomalla vastaan vettä järvestä Kråkträsk, toinen tulee Bläckträsk nimisestä järvestä. Petolahdenjoessa on myös pari, kolme koskea, jotka käyttävät kappelin myllyjä. Joen juoksulla on melkeen pohjoinen suunta. — Muista järvistä mainittakoon Lappnästräsk Petolahdella. Storsjö järveä emäkirkolla ruvettiin kuivamaan jo viime vuosisadalla. Kanavaa kaivaessa löyttiin järven likiltä sylen syvästä kalanpyydyksien jäänöksiä ja viskain eli auskari. Se on tätä nykyä melkeen kaikki luhtaa. Alikylässä on 3 lähdettä, joissa vedellä on läkkimaku. Joensuusta eteläänpäin on merenrannalla neljäs, jonka vedellä sanotaan olevan puhdas maku. Susiluodolla on myöskin yksi lähde, jolla on outo maku.
Maalahden pitäjän saaristo on lavea, melkeen tiheä ja ylipäänsä kaunis. Saaret kasvavat leppä- ja kuusimetsää. Koivumetsää on harvalta. Paikon ankeaa saaristossa avara ulappa, josta ei näy aukoa mihinkään päin. Sellaisia ovat es. m. Stenskärsfjärden, jota Klingius ennen arvelee suomeksi nimittyneen Maalahti, ja liiatenki Wargofjärden, avara selkä tällä puolen Susiluotoa. Tämän selän yli menee entinen purjelaita ja vielä nytkin kulkevat siitä pienemmät laivat. Laiva poikkeaa saaristoon Susiluodon etelärannan ohitse, tulee niin Susiluodon selälle, jonka yli kulkee Malskär ja Sillgrund nimisten saarten välistä juovaa kohden, josta tulee vielä avarammalle ulapalle Korshamnsfjärden. Tällä selällä yhtyvät vanha ja uusi purjelaita Brändö'n satamaan mennessä. Maalahden saaristoksi kutsutaan paraasta päästä Susiluotoa tänpuolinen saaristo. Ulompana Susiluotoa on pääasiallisesti kaksi saari- eli kariyhtiötä. Toisesta, nimeltä Wargögaddar, olemme jo pikipäin maininneet; toinen taas tunnetaan nimellä Rönnskären ja on varustettu majakalla, jonka ohitse ulompi purjelaita kulkee soukkaa juovaa äsken mainitulle seljalle, Korshamnsfjärden. Petolahdelle päin vähenee saaristo, vaan on luonnoltaan miltei kauniimpi.
Ilmanlaatua tarkasteli emäkirkolla Maamittari Klingius vuosina 1763— 66. Tuulen voiman jakoi hän neljään määrään ja sen jälkeen päivät tyveniin, vienotuulisiin, tuulisiin, kovatuulisiin ja myrskyisiin[4]. Tyveniä päiviä oli mainittuina vuosina yhteensä 26 elikkä 6½ vuoteensa ja sattuivat paraasta päästä joulu- ja tammikuissa. Vienoluulisia 825 eli vuoteensa 206, joista enimmät tavattiin talvisaikana ja vienotuulen suunta oli runsauden suhteen järjestettynä P ja I, E ja Ld, L ja Kl ja joskus Ln ja Kk. Heinäkuun alussa hetivät rukiit Maalahdella ja tuossa kuussa on tyveniä päiviä vähin, mutta enin tuulisia hetimisen edistykseksi. Tuulisia päiviä oli kaikkiastaan 508 taikka 127 vuodessa ja tuulilla oli tämä suunta: P ja E, Lu ja L, Ld, Ija Kk, harvoin Kl. Kovatuulisia päiviä oli yhteensä 93 eli 23 ¼ vuoteensa ja tavattiin paraasta päästä syys- ja lokakuissa. Suunta oli E ja Lu, L, Ld, Pja Kk ynnä joskus I ja Kl. Myrskyisiä päiviä oli ainoastaan 9 eli 21 ¼ vuoteensa, varsinkin syys- ja lokakuussa. Myrskyillä oli enimmiten Lu suunta ja joskus L, Ld ja P. Sateisia päiviä oli noina vuosina 370, melkeen yhtä monta joka vuonna, ja poutapäiviä siis 1091. Ensi kolmena vuonna oli heinä ja elokuissa yhteensä 18 sadepäivää. Selkeät päivät ovat pilvisten suhteen olleet kuin 1: 2. Heinä- ja elokuissa olivat selkeät päivät yhteensä vuosittain 30. Kesälämpimän suhteen jakoi Klingius päivät lämpimiin, helteisin (dofvarrna) ja kuumiin päiviin. Lämpimiä oli 93, paraasta päästä kesä-, heinä- ja elokuissa, helteisiä 20 ainoastaan heinäkuussa ja kuumia 40 kesä- ja heinäkuissa. Kaikki nämät päivät olivat kylmien suhteen kuin 1: 8½. Talvikylmän suhteen jaettiin päivät lauhkeatalvisiin, kun maa oli ruvennut jäätymään, keskitalvisiin, kun akkunat jäätyivät ja lumi narisi käydessä ja pakkaisiin, kun tuskin saattoi paljain kasvoin käydä ulkona ja nurkat paukkuivat. Lauhkea talvi oli kestänyt 259 päivää, keski talvi 186 ja pakkanen 82 päivää. Nämä talvipäivät olivat muun ajan suhteen kuin 1: 1,77. Vuodessa oli noin 65 lauhkeaa talvipäivää, keskitalvi kesti noin 46 päivää vuosittain. Vuosi 1763 oli kylmin kaikista. Pakkanen kesti 39 päivää sinä vuonna, seuraavina noin 14 ja 15 päivää. V. 1863 olivat kylmimmät päivät 10 p. maalisk. (17 pyk.) ja 1p. huhtik. (17 1/3 pyk.). Pulmunen nähtiin ensi kerran huhtik. 4 p., kottarainen 8:na ja leivonen lauloi saman kuun 7p. Jäät lähtivät Maalahden joesta 9—12 p.huhtik. Ensimäiset tähkäpäät nähtiin rukiissa kesäk. 9 p. Omenapuu täydessä kukassa 17 p. kesäk., sireeni 20 p., tuomi oli kukkinut 13 p. Lämpimin päivä sam. kuun 22 p. (25 pyk.). Rukiit täydessä kukassa sam. kuun 28 p. Rukiita ruvettiin leikkaamaan elok. 17 p., kylvämään. 29 p. V. 1864 olivat kylmimmät päivät maalisk. 3 (22 pyk.) ja huhtik 8 p. (19 pyk.). Saman kuun 11 p. lauloivat joutsenet, 13 p. lauloi leivonen; jäät lähtivät 20 p. Tuomi täydessä kukassa kesäk. 18 p., omenapuu 21 p., sireeni ja pihlaja 22 p. rukiit heinäk. 5 p. Lämpimimmät päivät olivat heinäk. 7 p. (29 pyk.) ja saman kuun 22 ja 23 p. (28 pyk.). Rukiita leikattiin 17 p. elok. ja kylvettiin 25 p. Kylmimmät päivät talvella 1865 olivat helmik. 3, ja 4p. (35 pyk.) ja maalisk. 28 p. (28 pyk.). Kottarainen ja västäräkki nähtiin huhtik. 13 p. Jäät lähtivät 19 p. Toukok. 17 p. kylvettiin kaurat, 26 p. ohrat; tähkäpäitä rukiissa kesäk. 18 p., tuomi kukkinut 19 p., omenapuu kukassa 23 p.
Pitäjän kasvikunnasta ei ole tähän saakkaa kuin vaillinaisia tietoja. Täydellisemmän puutteessa pantakoon tähän seuraava luettelo muutamalta lukiolaiselta emäkirkolla kootuista tavallisimmista kasvuista: [5]
|
|
Tästä vaillinaisesta ja yksipuolisesta luettelosta ei ensinkään ole Maalahden kasviston köyhyyteen päättäminen. Liiatenki on siinä saaristosta vähä kasvuja. Luodolla Storskär esm. Josta vasta tulemme puhumaan, sanotaan olevan rikas ja osaksi outokin kasvisto. Eläinkunnan näytteistä pitäjässä on Petolahden Kappalainen Herra F. Hedberg suosiollisesti antanut minulle seuraavan luettelon:
|
|
Hirviä ja karhuja tavattiin pitäjässä vielä joskus; vaikka harvoin, Klingius'en aikana. Parikymmentä vuotta tätä ennen kuuluu emäkirkossa saadun isollainen outo yökkö(Vespertilio-lai), mutta se jäi tutkimatta. Luettelossa mainitut hylkilajit tavataan täällä ainoastaan ajoittain syksyllä ja keväällä, mutta eivät poji täällä. Toisia hylkilajia taitaa myös löytyä.
Kotkat nimitetään täällä Illfoglar; kaikki muut falco-lait Spännare. Jos joku pöllölai tavataan talon ääressä, niin se ennustaa välttämätöntä vahinkoa eli kuolemata. Tringa-, totanus'' ja scolopax-lajia taitaa löytyä usiampia vaikka eivät ole tulleet tutkituiksi. Cygnus- ja anser-lajia nähdään täällä ainoastaan muuttomatkoillaan. Pitäisi saaristossa löytymän hetaralaikin, mutta ei ole lähemmältä tunnettu. Cottus-hit eivät ole monilukuiset. Siikaverkoista (sikgarnen) keväin ja jään alta Joulun edellä saadaan välistä joku simppu. Kukatiesi löytyy vielä joku gasterosteus-laikin, vaikka vielä tuntematoin. Itikoista ja muista elävistä ei ole tarkempaa tietoa. Sääskistään on Maalahti ympäristöllä tunnettu.
Viitteet
muokkaa- ↑ Samalla kertaa tulkittiin ja vahvistettiin myös Sulvan ja Munsmon rajat. Pöytäkirjan sanat ovat... ”ransakades the råår som tilförenne hafve waridh emellan Sålwå och munsmå, som ähr först Bergören och sadan Törnsörenn och sedan i Petskärs hellan och sedan efther som then Kosan sträcker sig ifrån första råår, in moth fierden till thes Mustsår Boers fiske watn emolh tager, Såsom och om thesse råär som äre emellan Sållfwo och Malax som äre Heggnäs och sen up till skogs omhwilckelicke heller något klander mz Malax boer waridh haff:r”. Maalahden ja Munsmo'n rajoista kuuluu löytyneen Laamanni Juho Knuutinpojalta v.1539 tehty syynikirja. Suomi 1853 siv. 119.
- ↑ Tiedot tässä kerrotuista rajoista ovat paraasta päästä kootut Sulvan ja Maalahden kirkkojen arkistoista.
- ↑ Maamittari Erik Klingius sai jo v. 1750 käskyn Maalahden mittaamisesta, v. 1763 valmistamisesta isoon jakoon, mittaili pitäjää v. 1758—64, näkyy kirjoittaneen kertomuksensa Maalahden seurakunnasta noin v. 1767, mutta tavataan Maalahdella vielä v. 1775.
- ↑ Tässä seurasi hän Kalm'in Matkakertomusta Amerikaan, osa 2 siv. 525.
- ↑ Tästä luettelosta tulee minun paraasta päästä kiittää Lukiolaista Hra Alb. Nordman'ia.
Lähde: Suomi. n:o 6, 1866.