Kerranko? –

Kirjoittanut Eino Leino


Kerranko kaahlasikaan
   hepo rautainen kansamme rantaa? –
Kuin sinun siipesi on,
   sinis sielusi aatteen ne kantaa
kansasta kauniimmasta
   kuin on suku surkea Suomen,
jolle ei joutuvan näy
   elon päivä, ei ilta, ei huomen.
Kerranko tahtoikaan
   sinut Kohtalo kansaksi liittää? –
Siksi sun tehtäväs ois
   nyt olla vain vaiti ja kiittää,
korjata tähkien päät
   teon täyden ja kunnian, kunnon,
kuin elit vaikeat säät
   väkivallan ja tuskien tunnon.
Kerranko ollut sa vain
   olet Moskovan, Pihkovan vanki? –
Ei oma onnesi lie,
   jota maallesi itse et hanki
kautta sen kauhtuvan työn,
   hikiraskaiden rantaisi partaan,
joille nyt virtaelee
   verikyynelet haavehes hartaan.
Kerranko, kerranko vain
   sinun suhteesi Sallimus pettyy? –
Siksi mun silmäni taas
   hämäröityvät, katsekin vettyy.
Vaan mikä sähköinen lie
   tuo sieluni, ah, sävelpaine? –
Kerran, sa kansani, oot
   kuin on sun laulujes laine.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.