Kerjäläistyttö.
(Suomennos.)
Kirjoittanut anonyymi


Voi! kun mull’ on kylmä: vaatteistani
Jälellä ei oo kuin riepaleet –
Murheiseksi muuttuu maailmani;
Silmistäni helmii kyyneleet.
:||: Iloinen mä oisin
Jos vaan joku voisi
Antaa köyhän lapselle vaan leipää palaisen. :||:
Äitini on sairasvuotehella –
Pieni veikko kuolee vierehen –
Heidän tähden minä pakkasella
Kuljeskelen leipää pyytäen.
:||: Siis rukoilen teitä:
Säälitellen meitä,
Antakaatte minulle vaan leipää palainen! :||:
Niin se köyhän lapsi, pakkasessa
Päivän kaiken kun on kulkenut,
Illan hämäräisen joutuessa
Riemuten on mökkiin joutunut.
:||: Eipä iloitella
Hän saa lapsuudella:
Hänen täytyy leipää saada äitiraukalleen. :||:
Kun on yli käynyt kynnyksestä,
Äidin luona leipäpaloineen:
Silloin niiden syöjää ei hänestä! –
Hän on hiljennyt jo vaivoineen! –
:||: Sielu loisteleepi!
Taivas aukeneepi!
Lapsiraukan leipäpalat – jäivät itselleen – :||:
Ja sen pieni veikko kuolemalla
Kohta seurasi jo äitiään –
Tyttö kuiskehella vaipuvalla
Polvillansa maassa – yksinään,
:||: Lausui: maailmassa
Ei, vaan taivahassa
Nähnen teidät – sittemmin ei hänkään kerjännyt! :||:

–rt–


Lähde: Suomalainen Virallinen Lehti 24.1.1871.