Kerjäläispoika.

Kirjoittanut Karl Johan Sylvester Brusse


Mun kohtaloni kova on,
Vaan tyydyn onneeni;
En olla voi ma onneton –
Hän elää, Luojani!
Ol’ aika, milloin minäkin
Omailin onnea;
Vaan varhain vaipui vienokin
Tuo koitton’ kultaisa!
En silloin tiennyt puutteesta,
Mä lasna iloitsin,
Mun rintan’ tunsi riemua,
Mä hento hymyilin.
Vaan Tuoni isän’ tempasi,
Me jäimme suremaan;
Hänelle äitin’ lupasi
Mun eestän’ elää vaan.
Hänetkin huoli huononsi,
Hän vaipui vuoteelle,
Ja mua kuollen siunasi
Uskoen Luojalle.
Näin mennyt on mun iloni,
Näin hymy haihtunut,
Ei riennä riemu rintaani,
Se pois on paennut.
Mun kohtaloni kova on,
Vaan tyydyn onneeni;
En olla voi ma onneton –
Viel’ elää Luojani!

K. Ruusi [Karl Johan Sylvester Brusse].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.