Kerjäläispoika

Kerjäläispoika. Kirjoittanut Karl Johan Sylvester Brusse

Mun kohtaloni kova on,

Vaan tyydyn onneeni;

En olla voi ma onneton –

Hän elää, Luojani!

Ol’ aika, milloin minäkin

Omailin onnea;

Vaan varhain vaipui vienokin

Tuo koitton’ kultaisa!

En silloin tiennyt puutteesta,

Mä lasna iloitsin,

Mun rintan’ tunsi riemua,

Mä hento hymyilin.

Vaan Tuoni isän’ tempasi,

Me jäimme suremaan;

Hänelle äitin’ lupasi

Mun eestän’ elää vaan.

Hänetkin huoli huononsi,

Hän vaipui vuoteelle,

Ja mua kuollen siunasi

Uskoen Luojalle.

Näin mennyt on mun iloni,

Näin hymy haihtunut,

Ei riennä riemu rintaani,

Se pois on paennut.

Mun kohtaloni kova on,

Vaan tyydyn onneeni;

En olla voi ma onneton –

Viel’ elää Luojani!

K. Ruusi [Karl Johan Sylvester Brusse].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.