Kerjäläinen (Skogman)

Kerjäläinen

Kirjoittanut David Skogman


Huuleni jo vaalistuvat
Talven kylmän kynsissä.
Voinko pohjan nuolet kovat
Ryysyissäni kärsiä?
Kuule Luoja rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Vilu nääntää, nälkä puree,
Mistä lievitystä saan?
Kuka köyhä parkaa suree,
Kuka nälän sammuttaa?
Kuule Luoja rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Voimat loppuu, jäsen jäätyy,
Kauas vielä ihmisiin.
Isä taivaan! veri hyytyy,
Kuinka jätät minun niin.
Kuule, kuule rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Jopa kuulet, tuolla, tuolla,
Mulle tulee auttaja.
Ei nyt enää täydy kuolla.
Kiitos rakas Jumala!
Kuule aina rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Tuolla tulee
Pelastaja.
Ei hän kiellä,
Kun hän näkee
Kyyneleeni
Poskillani
Jäätyneenä,
Vie hän, vie hän
Minun heikon
Heityväisen
Kerjäläisen
Täältä kylmän
Kourasista,
Täältä kuolon
Kahlehista,
Saattaa ihmisasumiin,
Kuulee rukoukseni,
Kuulee huokaukseni.
Riennä, riennä turvakseni -
Jopa kohta saavuttaa -
Auta, kuule kurjan ääni,
Älä, älä jätä vaan.
Kuule, kuule rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Voi hän menee, ei hän kuule,
Muista tyly vaivaista,
Etpä tulevankaan luule
Koston kerran taivaassa.
Muista silloin rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Sydän synkkä oli sulla,
Kova, kylmä, raudasta.
Tilille sun täytyy tulla,
Kerran nousta haudasta.
Muista silloin rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Älä tuomiolla kiellä
Kovuuttasi armotoin,
Älä - mitä näen tiellä!
Kuka tuolla makaa noin -
Muista nyt jo rukous,
Kerjäläisen huokaus.
Pian kosto
Kohtasikin,
Pian murti,
Maahan sorti.
Ei nyt enää
Sydämesi
Synkkä sysi,
Ei nyt enää
Kerjäläisen
Valitusta
Korva kuule,
Käsi on jo
Hermotonna,
Silmän säihky
Sammununna,
Kasvot lunta
Vaaleammat.
Niin on - niin on -
Tuolla tuolla
Taivahassa
Kaiken Luoja
Kaikki säätää,
Kaikki hänen
Vallassansa.
Hän on kovan
Lannistaja,
Hän on heikon
Pelastaja.
Yksin hän on minunkin
Tuki, turva viimeinen.


[David] S[kogma]-n.


Lähde: Mansikoita ja mustikoita IV (1863).