Kenpä virren viertäjäksi?

Kenpä virren viertäjäksi? Kirjoittanut Ragnar Rusko

Kevät kukat kultapäiset

nosti Karjalan saloille.

Kylvi nurmen nukkaheinän,

puki puiden virvet vihreen,

järven silmiin sinivälkkeen

ujon niinkuin ensilemmen.

Unelmissa kevätnousun

salot synkät saartelihe

vartoen, kuin kaukokesää –

Karjalan kevätkisoja,

nuorenpolven pajatusta,

laskemista uuden laulun...

Kenpä virren viertäjäksi,

muistosanain saattajaksi?

Missä tähdet yksinäiset,

taivahan tulikipinät,

siljat silmät säteilivät

tahi kuuhut kuunteli,

nukkui moni nuorukainen,

puna-aatteen puolustaja,

konsa hyinen halla haukkui

revontulten räiskehessä –

pakkasessa hongat paukkui.

Joka suossa surmanloukku,

veljeshauta vetelässä,

kuusen alla – kalmistola...

Täynnä salot sankareita

tunturit sodantuhoja,

Karjalassa kaatuneita

eestä nuoren Neuvostolan.

Siellä veljet vainajina

odottavat laulajaansa...

Kenpä virren viertäjäksi,

muistosanain saattajaksi?

Niinkuin hiisi harmaa pilvi

päivän kaiken pimittänyt...

Niinkuin kalat kosken alla

vaiti oli maa ja vesi,

vaiti metsäin tuhatkielet...

Vainolainen vainottuna

painui rajan taakse pesiin.

Miesten rippeet rintamilta

voittajina astui esiin.

Kutsui kuuset kaatajia,

ikihongat hakkaajia –

parturia naavaparrat.

Kosken kuohut, virranvirit

kutsui voimankäyttäjätä,

kirvehen ja kuokan miestä,

joka taian voisi tehdä

sirpillä ja vasaralla:

niittymaiksi suot sulavat,

hallansilmät pientareiksi...

Neuvostola nostettihin

kaiken rahvaan raatamana.

Nousi sahat niemekkeille;

niistä laudat valkorinnat

maailman teille taivalteli.

Muuttui leipä valkoiseksi,

pettu pöydältä katosi...

Kasvoi kylät Karjalassa

versoen kuin riippakoivu.

Missä ennen kirkko kykki –

pimeyden saarnatuoli,

laiska pappi pajatteli –

siellä nyt on lukutupa,

punanurkka on ja koulu

rahvaan lasten opastua,

valkopäiden vaurastua.

Sinisillä salomailla

kajahtelee karjankellot.

Soilla heinä heilimöipi,

kumartelee kultavarsi.

Uuden kylän kynnyksellä

vihertävät viljapellot...

Kenpä virren viertäjäksi,

muistosanain saattajaksi?

1928

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.