Kello

Kello. (mukaama.) Kirjoittanut Konstantin Schröder

        Kaukaa kelloäännön kuulen,

Taivaasta sen soivan luulen,

Tuoltapuolta tähtien.

Sieluani sorrettua

Mieltänikin murrettua

Kotomaahan kutsuen.

                Rukouskello.

        Rukoukseen rasitetun

Hartauteen haavotetun

Kiitokseenkin kehottaa.

Vaimon, lasten, vanhempien

Eksyväin ja itkevien

Edestä se ehottaa.

                Juhlakello.

        Pyhäaamun punottaissa,

Juhlakumun kaikuessa,

Kutsuu Herranhuoneesen.

Surun tulta sammuttamaan,

Siunausta saavuttamaan

Alttarilta Armosen.

                Kuollokello.

        Vaeltajan väsyessä,

Ruumiin maahan mullatessa,

Vältä huutamasta voi!

Kuollokello kamottava,

Tuonen tietä toimittava,

Sillon-rauha! rauha! soi.

– [Konstantin Schröde]r.

Lähde: Kanava 14.1.1846.