Keksin laulu Nikolaus papista

Keksin laulu Nikolaus papista Kirjoittanut Antti Keksi

Pilkkaruno Ylitornion kirkkoherrasta Nicolaus Nicolai Ulopolitanuksesta (k. luultavasti 1676).

Oulun Skoulun teini poika

Niculaus nimeldä,

Papix pitähän pääsi

   Ylitornion ymbärinsä

Kirko herrax korkiaxi

Teinin tjetå Papin palkka.

Sarna se ej kokkoon sannut

   Postillasta prätiköitti

Kumma kului kuitengi

   Matin Päivänä mainittavana.

Kuin Pappi Pönthön pukeis

   Postillasta painamhan

Putuit sanat sarna mjeheld.

   Ruskolan lapset, lendävät linnut,

Eli Matarengin parnat pahat

   Pappilhan taas olit pääshet

Paljon sjellä paha tehnet

   Repinet rikki ramatun

Pannet postillan palaisixi

   Virsikirjan kappaleixi

Evangeliumit erinänsä.

   Vienet Mattheuxen myötänsä,

Oli jo Papill paha mjeli

   Tuskin käsikirja kokonansa,

Altarin aseet alollansa.

Kulkat kirkon kudes mjehet

   Seurakunta Sanokat

Misä Mateus matkusta

   Jutelevat pyhät jutut?

Saarna te ej mutoin sa,

   Särki jerfven jäsenexet

Lapin krannit likimäiset

   Tingit tiondin tekiät

Työlät maskundin maxajat

Waikka matti mennyt ljene

   Kyllä Titus sian tullee

Kauhian kovan kimon kansa

   Kemissä se jo on käunnyt

Torunut Tornion tarpehexi

Mattia tuskin muistelemme

   Van pilas parhat sanan parret,

Hukasa hyvä huomen saarna

   Pyhän mjehen elämäkerta

Kokonansa kalina

Lasten teot lastettavat

   Jalkapuhun panetettavat

Pyhäin Pladein Pilatuxet

Jo huokauxet kirkos humisevat

   Silmät vanhain vuotelevat

Ämmät ilkjäst itkevät

   Nuoret sala naurelevat

Jo meni Matti, meniköhön

Jo kastuit kirjat kirkoherran.

Muut’ ei nyt mainita Matin muistox

Höustöä toistix toimitetan.

Kelloin kauhia kålistaja

   Uskottu unen fiskali,

Vaiks ett maskundia maistele

   Etkäs tiundia tappane

Jyväkappoja kuitengin kannat

   Ylitornion ymbärinsä.

Olost’ on onnia oppis jälken,

   Puoli Palkka Parhax olis

Puoli pithän puoskarille

   Suomen sepälle iskeäll

Pyhän Pirtin perämjehell

Hei lukkari! joudu jo laulamhan

   Virttäs vuoråstas veisamhan

Kjelell karhal kiljuman

   Äänell angarall ayhkymän

Matil ament andaman.

Välta

Olkon nytt sanottu

Lähde: Laurila, Vihtori 1951: Antti Keksin toinen runo. – Virittäjä 55 s. 452–454.