Kekrilaulu

Kekrilaulu Kirjoittanut Gustaf Fröding

On kullakin huolet

ja mullakin huolet,

ja miestään murjoa mailma voi!

Ja toukat söivät,

ja rakeet löivät,

ja pouta poltti ja kadon toi.

Mut ethän itkene, tyttö kulta,

taas kaikki kääntyvi parhain päin,

taas tulee kekri, taas tulee kekri,

taas tulee kekri, mun ystäväin!

Meni tuhkaksi talo,

vei onnemme palo, –

se tuulen teitä jo häipyi pois.

Ja puute painaa,

ja keltäs lainaa

putipuhdas raukka se saada vois!

Mut viis, jos nälkä on, tyttö kulta,

taas alkuun iskemme pinnistäin,

taas tulee kekri, taas tulee kekri,

taas tulee kekri, mun ystäväin!

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.