Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus Veroparseelien muuttamisesta Suomen Isoruhtinanmaassa

Keisarillisen Majesteetin


Armollinen


Julistus
Veroparseelien muuttamisesta Suomen Isoruhtinanmaassa.
Annettu S:t Pietarpurissa 28 p. Maaliskuussa / 9 p. Huhtikuussa 1840.
____________


HELSINGISSÄ, J. Simeliuksen Lesken tykönä, 1840.
_____________________________________________________


ME NICOLAI Ensimäinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias yli kaiken Venäjänmaan, Suomen Isoruhtinas ec. ec. ec.

Teemme tiettäväksi: Sittenkuin, Suomen perustus-asetusten kanssa yhteensopivasti, vähän jälkeen maakunnan yhdistystä Venäjän valtakunnan kanssa, kysymys oli ilmestynyt, kuinka selkiämpi ja vähemmin sekainen ylöskannon muoto taitaisi seurattavaksi otettaa, monenkaltaisten veroparseelien muuttamalla visseiksi yksikertaisiksi pääaineiksi, jotka olisivat maksaville saannolliset ja vähimmin raskauttavaiset, niin on sekä sen-aikainen Hallitus-raadi, että sitten Suomen Senaatti erinäiset, tarpeellisiksi löydyt, selitykset ja lausunnot asiasta MEILLE alamaisuudessa tuottaneet, joiden kautta tämä arvoisa asia on tullut siihen selkeuteen, että ME nyt olemme tainneet ottaa sen lopullisesti päätettäväksi.

Tämän seuraksi tahdomma ME, Senaattimme kehoituksen mukaan, Armossa asettaa, että yksi ainoa yhteinen Vero-luku (skattetal) ja yksi ainoa veroparseelien määräys (Undervisning) pitää koko maakunnassa seurattavaksi otettaman, poiserottain ainoasti Viipurin läänin ja entisen Tornion foutikunnan Oulun läänissä, joissa sellaista säätämistä ei tarvita: ja tulee, tämän täyttämistä varten, vaariinotettavaksi, että nykyinen maankirjan vero pitää, viidentoistakymmentä viimeksi kuluneen vuoden markkonki-hinnoista etsityn keskihinnan jälkeen ulosräknättämän, ja niin muodoin hopiaruplissa määrätty vero-luku (skattetal) jaettaman viidelle nimelle, jotka ovat; Jyviä, puoleksi rukiina ja puoleksi ohrina, Kauroja, Voita, Talia ja Raha-veroa. Sittenkuin Senaatti perustusten jälkeen on tehettänyt uuden, selvemmän maankirjan, ja tämä on eteenluettu asianomaisesti yhteen-kuulutetuissa pitäjän kokouksissa, jossa jokainen maanhaltia ja tilallinen saapi, luvunlaskuin vuoksi, valvoa oikeuttansa, pitää maankirja sekä maankonttuoreissa että revisioni-konttuorissa, viimen tutkittaman; jonka jälkeen Senaatin tulee MEILLE alamaisuudessa mainita, mistä ajasti asti, staatinvarain tilaisuutta niinmyös maanhaltiain ja tilallisten kohtuullista oikeutta katsoin, sanottu maankirja mahtaa seurattavaksi vahvistettaa, ja mitkä yhteiset toimitukset asian täyttämistä varten saattavat tarpeellisiksi löyttää, niin että, veroparseelien muuttamisella tarkoitettu hyödyllinen aikomus täydellisesti voitettakoon.

Ynnä tämän kanssa tahdomma ME Armossa selittää, että kunkin maantilan nykyinen manttaali vastedes, niinkuin tähänkin saakka, tulee olemaan perustuksena kaikkien muiden ulostekoin ja vaivausten, paitti ei maankirja-veron, ulostekemiselle. Jonka kaikille asianomaisille tiedoksi ja alamaiseksi jälken-elännöksi olla tulee. Suuremmaksi vakuudeksi olemma ME tämän omalla kädellä allekirjoittaneet, joka tapahtui S:t Pietarpurissa 28 p. Maaliskuussa (9 p. Huhtikuussa) 1840.


N I C O L A I.


Robert Rehbinder.