Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ilmoitus ja Armojulistus
1866.
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m., teemme tiettäväksi: että Korkeasti rakkaan Poikamme ja Perintöruhtinaan, Sesarewitsin, Suuriruhtinaan Aleksander Aleksandrowitsin naimisen johdosta, sekä tehdäksemme tämän riemullisen tapauksen muistettavaksi niiltäkin alamaisiltamme Suomen Suuriruhtinanmaassa, jotka ovat rikkoneet kansakunnallista järjestystä ja asetusta vastaan, tekemättä itsiänsä syypäiksi mihinkään törkeämpään rikokseen, Armossa olemme hyväksi nähneet, sen Meille kuuluvan oikeuden perustuksella että saamme Armoa antaa ja huojentaa lain ankaruutta, toimeen pantaviksi Suomessa määrätä seuraavat asiat:
1:ksi. Niille Suomenmaan asukkaista, jotka, allaseisovaa päivää ennen ovat maasta karanneet tahi luvattomasti poislähteneet, tekemättä mitään tässä jälempänä eroitetuista rikoksista, pitää avoinna ja vapaana oleman, kahden vuoden kuluessa tämän jälkeen, ilman rangaistuksen tahi sotapalveluksen uhkaa, maahan palata, kukin kotiinsa, asuinpaikallensa ja elinkeinoonsa, velvollisuudella että takaisin tullessaan, jos tehty rikoksensa sitä vaatii, sovittavat jutun-omaisen. Joka tätä Armollista lupaamme tahtoo hyväksensä käyttää, mutta ei sanotun ajan kuluessa saata maahan palata, on velvollinen sen loppua ennen ilmoittamaan itsensä ulkomaalla olevain Lähettiläistemme, Asiamiestemme tahi Konsuliemme tykönä.
2:ksi. Ne Suomen sotaväen miehistöstä, jotka ennen tätä päivää ovat palveluksestansa karanneet, mutta maassa oleskelevat, ja jotka kohta tämän Armojulistuksemme kuulutettua, kaikella kiiruudella tulevat entiseen sotapalvelukseensa siinä pataljonassa, johon kuuluvat, armahdetaan kaikesta karkausrikoksen rangaistuksesta.
3:ksi. Kaikki ne, jotka muista, kuin tässä alempana eroitetuista rikoksista, jo tätä päivää ennen ovat tuomion jälkeen vankiuteen pannut tahi pidetään yhteisessä työssä, kummassakin tapauksessa määrä-ajaksi, taikka taas siihen ovat tuomitut, päästettäkööt sieltä irti, kuin puoli vankius- tahi työ-aikaa on lopulle kulunut; ja jos joku edellä sanotuista rikoksentekijöistä, joiden rikoksia ei tätä julistusta annettaissa vielä ole lopullisesti tuomittu, jotakin Armoa anoo, niin on Suomen Senaatimme Oikeus-Osaston asiana, nyt säädettyjen perustusten mukaan suoda se hänelle, kuitenkin niin, ettei siinä jutun-omistajan oikeutta loukata.
4:ksi. Tästä yleisestä anteeksi-annosta ja armahtamisesta eroitetaan kaikki ne, jotka rikoksista ovat lain jälkeen saattaneet itsensä syypäiksi, joko kuoleman-rangaistukseen, taikka elinkautiseen työhön, taikka taas heille määrättynä vankius- tahi työ-aikana ovat tehneet uuden rikoksen; sekä myöskin ne, jotka ovat tuomitut omia vanhempiansa lyömästä, väärentämisen rikoksesta, väärästä valasta, kavaluudesta ja petoksesta sekä varkaudesta, olkoonpa mitä laatua hyvänsä.
5:ksi. Kaikki Kruunun saatavain ylöskannossa jääneet Kruunun rästit, joiden summa on vähempi kuin kaksituhatta neljäsataa markkaa, ja jotka allamainittuna päivänä ovat yli kymmenen vuotta vanhat; kaikki päätetyistä ylöskantovajauksista tilintekiöillä velkana olevat yhtä suuret ja yhden ikäiset palkitsemiset, kuin edellä on mainittu, kuitenkin sillä ehdolla, ettei vajauksen alaista ylöskantomiestä ole tuomittu vilpistä ja petoksesta Kruunua kohtaan; Meidän ja Kruunun osuus kaikista niistä uhka- ja yksinomaissakoista, joihin tätä päivää ennen on tuomittu ja joita ei tämän armojulistuksen antopäivään asti ole ennätetty uloshakea; sekä kaikki arennin eroitukset niiltä sotilais-puustelleilta maassa, jotka samaa päivää ennen ovat Kruunua varten uudestaan arennille annetut ja pidetyissä huutokaupoissa vähempään huudetut, kuin niistä sitä ennen oli maksettu, tulevat kokonansa lahjaksi ja anteeksi annetuiksi.
Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Suuremmaksi vakuudeksi olemme Me tämän alle Omakätisesti kirjoittaneet nimemme, joka tapahtui Pietarissa 28 p:nä Lokakuuta (9 p:nä Marraskuuta) 1866.