Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus uusien verojen toimeenpanemisesta Viipurin läänissä
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomen Valtiosäätyjen suostumuksella ja myöntymyksellä, tahdomme Me, sitten kun julistuksella 26 p:ltä Helmikuuta 1828 säädetty verotus Viipurin läänissä nykyään on toimitettu läänin kaikissa perintö- ja kruununtiloissa ynnä niissä relssitiloissa, joiden haltiat itse ovat sellaista verotusta halunneet, muuttaen 1, 6, 7, 10, 14, 17 och 20 §:n mainitussa julistuksessa sekä 117, 123, 124, 127, 131, 132 ja 133 §:n ohjesäännössä maanmittauksesta 15 p:ltä Toukokuuta 1848 ynnä näiden asetusten nojassa annetut verotuspäätökset, tämän kautta armossa säätää seuraavasti:
Sen mukaan mitä erityisessä asetuksessa tältä päivältä säädetään maatiloista suoritettavan pohjaveron laskemisesta on vuodesta 1889 alkaen ja siltä vuodelta verohinnan taksoissa Viipurin läänissä yhden veroruplan arvo oleva viisikolmatta litraa (4,54868 kappaa) jyviä, puoleksi rukiita ja puoleksi ohria, 10 litraa (1,81947 kappaa) kauroja sekä yksi markka kolmekymmentäyksi penniä puhdasta rahaa.
Se arvaushinta, joka 119, 123 ja 127 §:n mukaan ohjesäännössä maanmittauksesta 15 p:ltä Toukokuuta 1848 verollepanossa on määrätty tahi vast’edes määrätään kruunun- ja perintötiloille Viipurin läänissä, koroitetaan kolmannella osalla; ja tulee yksi manttaali niinmuodoin vastaamaan kahtakymmentä ruplaa veroa sekä jokainen sadas osa manttaalista kahtakymmentä kopeekkaa.
Vuodesta 1889, tämä vuosi siihen luettu, suorittavat kruunun- ja perintötalot läänissä niille määrätyn uuden manttaalin mukaan sekä edellämainittua ruplaveroa että kymmenyksiä, tämä jälkimmäinen ulosteko laskettuna kahdensadan neljänkymmenen jyvälitran mukaan manttaalilta, kuin myöskin verolle-panossa erikseen määrättyä metsä- ja kalaveroa, sillä tavoin kuin siitä säädetty on, jota vastaan näiltä tiloilta tätä ennen suoritettavat vakinainen vero, veroheinärahat ja deputaatti samassa lakkaavat.
Verolle-pano Viipurin läänin verotustavan mukaan ulotetaan kaikkiin relssi- ja lahjoitustiloihin, joilla semmoista ei vielä ole tapahtunut; ja ovat nämät toimitukset suoritettavat pitäjittäin Kuvernöörin määrättävässä järjestyksessä.
Relssitalot suorittavat vuodesta 1889 alkaen ja siltä vuodelta, maksettavaksi pantujen veroheinä-rahain sijasta, relssiveroa neljäkymmentä markkaa manttaalilta sekä kymmenysjyviä saman laskuperustuksen mukaan, kuin kruunun- ja perintötilat tämän kaiken joko nyt voimassa olevien manttaalien perustuksella taikkapa niitten uusien manttaalien mukaan, jotka tapahtuneen uuden verolle-panon jälkeen niille määrätään.
Hengellisen relssiveron nimellä pannaan kirkkoherran- ja lukkarinpuustellein suoritettaviksi neljä markkaa sekä kappalaispuustellein seitsemäntoista markkaa viisikymmentäkaksi penniä kultakin manttaalilta.
Ruotuvelvollisuus sekä siitä suoritettavat vakanssi- ja passevolanssimaksut jaetaan vuodesta 1889 alkaen ja siltä vuodelta, julistuskirjan mukaan 11 p:ltä Helmikuuta 1841, uusille manttaaleille siten, että kaksi kokonaista manttaalia luetaan yhdeksi ruoduksi.
Kolmannusjyvät, eli kolmas osa kymmenyksistä sekä kruunun- ja perintötiloista että relssimaista, menevät, Toukokuun 1 p:stä 1889 alkaen siinä järjestyksessä kuin 14 § julistuksessa 26 p:ltä Helmikuuta 1828 määrää, seurakunnan kirkkoherralle kahdeksallakymmenellä litralla manttaalilta, jota vastaan deputaatin nimellä kirkkoherroille tähän asti suotu korvaus samasta ajasta lakkaa.
Asukkaiden lunastettavaksi annetut lahjoitustilat maksavat kuoletusaikana samaa veroa kruunulle kuin tätä ennen; mutta kirkkoherroille näistä tiloista tulevat kolmannusjyvät määrätään sanotulta ajalta maksettaviksi läänin rahastosta, kunkin vuoden keski-verohinnan mukaan, vetopalkan lisäyksellä.
Jos semmoisen lahjoitustilan haltija, johon perintökirja on annettu, haluaa kuoletusaikana entisen kruunulle menevän veron sijasta maksaa semmoista relssiveroa ynnä kymmenyksiä, joita tämän asetuksen mukaan relssitilat läänissä ovat velvolliset suorittamaan, niin tehköön siitä kirjallisen ilmoituksen kruununvoudille, joka lähettää sen ynnä tiedon kanssa veron määrästä entisen ja uuden maksutavan mukaan läänin Kuvernöörille, Senaatin Talous-osastoon toimitettavaksi enempää määräystä varten.
Tuomiokirkontynnyri-jyvät ja provastintynnyrit sekä seurakuntain viini- ja rakennusvilja määrätään maksettaviksi lääninrahastosta säädettyyn määrään, kunkin vuoden keskiverohinnan mukaan ilman vetopalkkaa.
Tämä asetus astuu voimaan Tammikuun 1 päivänä 1889.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 16 p:nä Heinäkuuta 1886.