Keisari ja siankinkku
| Keisari ja siankinkku. Perä-Pohjalaisesta. Kirjoittanut anonyymi |
Merikapteeni Rokley Evansin (”Fighting Vobin”) kiitosta mainitseviin tekoihin kuuluu myöskin se, että hän sai Saksan keisarin ihastumaan oikeaan amerikkalaiseen siankinkkuun.
Tämä tapahtui silloin, kun Evans oli sotalaiva ”New Yorkin” päällikkönä, joka laiva oli yksi Yhdysvaltoja edustavista laivoista Kielin kanavan avajaisissa. Evans antoi laivassaan ”amerikkalaisen päivällisen” keisarille, hänen ministeristölleen ja esikunnalleen. Keskellä päivällispöytää seisoi suuri ja herkullinen Smithfieldin Hami. Keisari maisteli sitä, eikä syönyt mitään muuta, vaan kehui kinkkua parhaimmaksi mitä hän koskaan onnen oli syönyt.
”Miksemme saa tuollaisia kinkkuja Saksassa”, kysyi keisari lopuksi.
”Se ei ole ollenkaan mahdotonta, kun teidän majesteettinne vain peruuttaa amerikkalaiselle sianlihalle määrätyn tullin”, vastasi Evans.
Keisarin seurue kalpeni tästä rohkeasta vastauksesta, mutta keisari vaan nauroi, ja Evans selitti tarkkaan kaikki amerikkalaisen kinkun hyvät puolet, lopettaen huomautuksella, että se hyvin helposti turmeltuu keittäessä.
”Tämä ei ainakaan ole turmeltunut; olisipa vain kokki täällä, niin kiittäisin häntä”, sanoi keisari.
”Jos teidän majesteettinne niin tahtoo, on hän oleva täällä tuossa tuokiossa”, vastasi Evans ja lähetti noutamaan George-nimistä kokkia, eräs neekeri, joka vuosikausia oli seurannut Evansia hänen retkillään.
”George”, sanoi Evans, ”Saksan keisari tahtoo kiittää sinua keittotaidostasi”. George teki kumarruksen niin kauniin kuin hovimies konsanaan, ja keisari ojensi hänelle kätensä suudeltavaksi. Vaan sellaisesta käytöksestä Georgilla ei ollut pienintäkään aavistusta. Hän tarttui keisarin käteen ja pudisti sitä niin sydämellisesti kuin hän riemuissaan suinkin voi.
Keisarin seurue istui kivettyneenä kokin rohkeudesta. Vaan keisari nauroi ja George ja kapteeni Evans nauroivat myöskin, ja kun George hymysuin monella kumarruksella vetäytyi takaisin, oli hänellä suuri Saksan kultaraha kourassaan.
Seurauksena tapauksesta oli, että Evans pyysi saada seuraavana päivänä lähettää Georgen keisarin laivaan, Smithfieldin kinkkua ja munia mukanaan. Pyyntöön suostuttiin ja George paisteli kinkkua keisarille joka aamiaiseksi, niin kauvan kun ”New York” oli satamassa.
Tästä lähtien tilataan kaikki kinkku keisarin pöytää varten saksalaisen lähettiläskunnan kautta Washingtonissa.
Lähde: Työmies 1.10.1901.