Keijuisten tanssi

Keijuisten tanssi. (Kuningas Kaarle XV:n.) Kirjoittanut Kaarle XV

Ruotsinkielinen alkuteos Elfdansen (kokoelmasta Smärre dikter, 1865).

Aurinko ei kultasätehillä

Enää sinitaivahalta kiillä;

Poiss’ on illan rusko, tähti

Kulkee ujona.

Äänetönnä lampi lainehtiipi,

Kaukoa vaan yli seudun hiipii

Ääni puron lirisevän:

Yö on tullunna.

Kuule! Kannel Wäinönko se kaikuu?

Ei, tuo soitto niittylöiltä raikuu.

Laulaja on lehdon puussa

Satakielinen;

Ja kuin sävel selvä heläjääpi,

Metsän siimehistä silloin käypi

Olentoja ilmaisia:

Joukko keijuisten.

Jaloilla he lumivalkoisilla

Hyppivät nyt kedon kukkasilla;

Kohta alkaa heinikossa

Tanssi äänettä.

Tuuli nukkuu puissa korke’issa:

Kruunussa ja helmipukehissa

Kuningas ja kuningatar

Istuu piirissä.

Illan kastehesta kaadetahan

Mettä välkkyväiseen astiahan;

Juoman kuningatar itse

Laittaa joukolle.

Yhä rajummasti tanssi kiertyy,

Muuttaa niityltä ja laaksoon siirtyy,

Hajoo rivilöihin sievään

Metsän lävitse.

Kalvas tähti taivahalta vilkkii,

Lehväin rakoloista kuukin pilkkii;

Riemulla ja rehmehellä

Lehdot täytyvät.

Vaan kuin idän aamukoitteen eellä

Alkavat yön usmat selviellä,

Äkkiä, kuin uni, keijuin

Leikit päättyvät.

M. B.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.