Keidas

Kirjoittanut Katri Vala


Keskellä erämaan keltaista vihaa
olin vaeltajain ilo –
tuuli vei tuoksuvan viestini
kaukana menehtyville
vaeltajille länteen ja itään!
Olin elävän hengitys kuolleiden maassa.
Mutta erämaan viha kietoi
kuin kireä rengas,
erämaa lainehti lähelläni
upottavan lyijymeren lailla...
Lasinterävänä
on hietavihma sihissyt ylläni,
erämaan hämähäkki-hihitys,
hidas surma,
vuosia, vuosia.
Puuni – hiekan syömät,
mykät, mustat huudot,
lähteeni, lähteeni
hämärtyvä silmä
syvällä...
Voi menehtyvää voimaani!
Vaeltajat, vaeltajat,
viestini ei saavu enää!
Silloin
kuulen:
syvällä
hopeinen poreilu!
Lähteeni etsien uusia teitä
elottoman alitse,
hyytyneen vihan.
Hopeinen poreilu!
Nauruni kuolemassa.


Lähde: Vala, Katri 1942: Pesäpuu palaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.