Keidas
Keidas Kirjoittanut Katri Vala |
- Keskellä erämaan keltaista vihaa
- olin vaeltajain ilo –
- tuuli vei tuoksuvan viestini
- kaukana menehtyville
- vaeltajille länteen ja itään!
- Olin elävän hengitys kuolleiden maassa.
- Mutta erämaan viha kietoi
- kuin kireä rengas,
- erämaa lainehti lähelläni
- upottavan lyijymeren lailla...
- Lasinterävänä
- on hietavihma sihissyt ylläni,
- erämaan hämähäkki-hihitys,
- hidas surma,
- vuosia, vuosia.
- Puuni – hiekan syömät,
- mykät, mustat huudot,
- lähteeni, lähteeni
- hämärtyvä silmä
- syvällä...
- Voi menehtyvää voimaani!
- Vaeltajat, vaeltajat,
- viestini ei saavu enää!
- Silloin
- kuulen:
- syvällä
- hopeinen poreilu!
- Lähteeni etsien uusia teitä
- elottoman alitse,
- hyytyneen vihan.
- Hopeinen poreilu!
- Nauruni kuolemassa.
Lähde: Vala, Katri 1942: Pesäpuu palaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.