Kehtolaulu

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Oi, nuku, nuku, nurmilintuseni
ja väsy västäräkki pienoinen,
kujoiset kukkimahan lapselleni
kautt’ elon kaiken tien ma laulelen.
Vaan ohdakkeet ma polultansa kitken,
ne ettei pientä jalkaa pistää vois,
iloitsen ilossaan ja kaikki itken
mä ikävänsä pohjaan asti pois.
Myös laulan hälle elon ylvään uskon,
kuun kullat laulan, päivän hopeat,
ja vielä viime säteet iltaruskon,
kun syttyy taivaan tähdet kirkkahat.
Lopuksi laulan poven polttavaisen,
min kaiho kantaa kohti korkeaa,
ja mielen kamppailun mi kautta maisen
voi tähtitarhat kerran saavuttaa.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.