Kehtolaulu

Kehtolaulu Kirjoittanut Antti Rytkönen

Oi, nuku, nuku, nurmilintuseni

ja väsy västäräkki pienoinen,

kujoiset kukkimahan lapselleni

kautt’ elon kaiken tien ma laulelen.

Vaan ohdakkeet ma polultansa kitken,

ne ettei pientä jalkaa pistää vois,

iloitsen ilossaan ja kaikki itken

mä ikävänsä pohjaan asti pois.

Myös laulan hälle elon ylvään uskon,

kuun kullat laulan, päivän hopeat,

ja vielä viime säteet iltaruskon,

kun syttyy taivaan tähdet kirkkahat.

Lopuksi laulan poven polttavaisen,

min kaiho kantaa kohti korkeaa,

ja mielen kamppailun mi kautta maisen

voi tähtitarhat kerran saavuttaa.

Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.