Kehto ja kuilu

Kirjoittanut Saima Harmaja


Kauan lähetessä kuolemaa
ahdistus ja pelko katoaa.
Kevyt kulkea on rajan yli,
suojeleva putouksen syli.
Hän ken taistelutta siihen jää,
ehkä eniten hän ymmärtää. –
Syvemmille lähteille jo varhain
ehkä joutua on osa parhain.
Ken sen tietää? Sumuun hajoaa
kaikki tieto, minkä tarjoo maa.
Mutta syvyyksistä syvimmistä
turvan tieto kohoo, viimeisistä:
Kehdon lailla kuilu odottaa,
untuvineen, siihen vaipuvaa.


Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.