Kehrääjä-äiti
| Kehrääjä-äiti. Kirjoittanut Paavo Cajander |
- Ja äiti istuvi, kehräjää,
- Ja kyynel silmähän vierähtää.
- ”Pois aurinkoiseni läksi, pois,
- Oi, jos pian taas hänet nähdä vois!
- Ihanainen hän oli, kaunoinen,
- Oli puhtoinen kuni pulmonen.
- Samanlaisena jos hänet nähdä sais,
- Oi, aurinkoiseni jos palajais!”
- Ja rukki se hyrräten, pyörien käy,
- Mut armasta poikaa vaan ei näy.
- Ja äiti istuvi, kehräjää,
- Ja kyynel silmähän vierähtää.
- – ”Iloitse, äiti, sun poikasi
- Jo mainehen siivillä kiitävi”.
- – ”Ylistetty luoja!” ja viuhuen
- Nyt rukki se hyrrävi pyörien.
- – ”Hän luokses saa, kotimatkall’ on,
- Mut niinkuin syksyn puu alaston”.
- ”Ylistetty luoja, kun vaan hänet saan!”
- Mutt rukki se tyyntävi vauhtiaan.
- Oi äiti parka ja vaivainen
- Sun kuollut on poikasi kaunoinen.
- ”Ylistetty luoja, kun puhdasna saa
- Hän äidin helmahan taas nukahtaa”.
- Eik’ enää rukki se hyrräten käy
- Eik’ enää kyynel vierivän näy.
Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.