Kaupasta

Kaupasta. (Lähdetetty) Kirjoittanut anonyymi

Suokoon nyt suun Luoja

Kauppaherrat kaupungissa

Kauniimmaksi kaupoissansa,

Että elämä enemmän

Menestyisi meidän maassa.

Se on vielä suuri kiitos,

Että rakas Keisarimme

Hallitseepi hartaasti

Suomen maata suurimmasti,

Että kaupat kansallamme

Ankarasti aukeneepi.

Pitkin matkaa Pietarista

Ilman tullita tulevat

Pohjan puolen poikaisille,

Joilla kyntö kynnyksellä

Halla vuotta haastellessa,

Kuiva kesä kumarrilla.

Kauppa-Herroin kartanolla,

Jotka haastaa haluisesti

Naapureillensa napisten,

Tavaroita tarjotaan.

”Mutta kuivi kukkaroni,

Kopeikka vielä kotona,

Mikä jäännyt muistamata.

Annas veikkonen vähäisen!

Onhan mulla oiva päätös

Tuomittu on tulevaksi

Sanoista on sakoitettu,

Matti raukka mainiosti.

Annas veikkonen vähäisen!

Onhan mulla oiva ruuna,

Ei se ole lihamätäs,

Mutta ompi muutoin hyvä”.

Siit’ on naapur’ narrattuna,

Laskee kätens’ lakkarihin,

Kukistaapi kukkaroonsa,

Rupliansa rupsultaapi,

Enemmän ei ole antaa.

Kuin sen kuulee kulta veli

Kauppahansa katsellessa,

Aamuisilla alentaapi

Tinkitellen tiriseepi

Tipattaapi tihiästi:

”Omat rahat ostaissani,

Samat rahat myödessäni,

Sainpa sulta sini suhnaa?”

Ostajalla oiva mieli

Käänleleepi käsissänsä

Suorittaapi sormillansa

Tavaransa taputtaapi

Yli kynnyksen kysyypi:

”Onko kauppa kallis aivan?”

Ystävä se yrittelee

Suullansa se suhajaapi

Sopottaapi Suomen kieltä:

”Minä ostin Mikon kanssa,

Minäkin sain saman-laisen.

Kyllä kymmenet kopeikat

Päällen olet päästänytkin”.

Ostaja se ohkaileepi,

Mieli pahalla meneepi

Kotiansa koikkumalla,

Retkillänsä reissu teillä.

Yöksi illalla kysyypi

Kauppa-kalu kainalossa.

Isäntä se itseksensä

Ajattelee arviolla:

”Panitko paljon rahoja?”

Ostaja se ohkaileepi:

”Annoinpa paljon poloinen.

Älä kysy kymmeniä!

Kauhia oli kauppalainen,

Otti multa omaksensa

Vilkkautella vietteli.

Raha kullan kukkarosta,

Jonka naukuin naapurilta,

Kuikuttamalla rukoilin”.

Siitten ilmoittaa isäntä:

”Kuule sinä kulkulainen,

Pane pois mieli pahasi!

Niin on jutellut Jumala

Satamonille sanellutkin

Pirulla on piikki nokka,

Joka toten halkaiseepi

Niinkuin vaaja tunkemalla

Kahen kiven rakohon.

Niin on kaupassa kamala

Riivattu on rihkamassa

Synti kurjan syömisessä”.

Vielä raukka ruikuttelen,

Kiitos virttä kiihnuttelen,

Kuin ei suuret suuttuisi

Ammatissa arvomiehet.

Nepä arvon ansaitsevat

Poloisilla pohjalassa,

Kauppaherrat kaupungissa,

Jotka merelle menevät,

Ulkomaille useasti

Kaupunkeihin kannattavat

Pohjan puolen poikaisille,

Suomen suurelle saralle,

Joita Suomi suuremmasti

Tarvitseepi tanakasti

Rukiita runsahasti

Jauhoja järin jalosti

Suoloja summan suuremman.

T. M.

Lähde: Sanan-Lennätin 16.7.1858.