Kaunista säätä.

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Taivas kirkas, lahti tyyni,
Päivä paahteinen.
Honkalassa vellikello
Soittaa ruuallen.
Harjun kirkko loistaa niinkuin
Helykruunuin morsian.
Päällä Ohmon koivumetsän
Niinkuin harso herrasneidin
Pilvi taivahan.
Ja kuin vankat lautamiehet
Kihlakunnan käräjäin
Tummat vaarat seisoo tuolla
Veljellisnä vierettäin.
Ja kuin juhlivaiset laivat
Uivat saaret Sorsamaan,
Keulan päässä kuuset huojuu,
Keskiteljoillansa koivut,
Männyt perätuhdollaan.
Vanha Luoti tuvan eessä
Mäkirinteellään;
Ehkä vanhass’ sydämmessään
Loistaa päivä, loistaa toivo
Lämpimämmin entistään.
Vanha Luoti, vanha Luoti
Miettii ehkä laillain hän:
Suloista on elää sentään,
Mikä ihmeen kaunis ilma,
Ilma päivän selkeän.
Mitä siellä, tirske kuuluu
Kautta niemien ja saarten?
Mikä riemu raikuukaan?
Lahden pohjassako immet uivat
Vaiko soutaa
Immet venhollaan?
Kymmenkunta hattupäätä
Puljahtaapi kaislikosta
Salmen suusta keikkuen,
Kymmenkunta neittä mulle
Nauraa ilkkuen.
Mokomakin naurutulva!
Suutunko vai huolin viis!
Soudan sentään lähemmäksi,
Sillä onhan joukoss’ itse,
Itse ainoinen Alice.
Ja mä venheessäni nousen,
Haparoiden lakkihini
Tartun neuvoton,
Ja mä punastun ja lausun:
»Äärettömän kaunis ilma,
Kaunis ilma tänään on!»
»Sangen totta, nerokasta,
Hyvä, hyvä, hahhahhaa,
Runollista, nerokasta,
Runollista, hahhahhaa».
Tytöt mulle ilkkuaa,
Viskoo vettä niskahani,
Armotonna muiden lailla
Sydämmettä myös Alice!
Hämilläni hoiperrellen
Lankeen polvillein ja lausun
Surkeesti kuin Cæsar: »Siis
Sinä myöskin, sinä myöskin,
Sinä myös Alice!»


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.