Kaunista säätä
Kaunista säätä. Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Taivas kirkas, lahti tyyni,
- Päivä paahteinen.
- Honkalassa vellikello
- Soittaa ruuallen.
- Harjun kirkko loistaa niinkuin
- Helykruunuin morsian.
- Päällä Ohmon koivumetsän
- Niinkuin harso herrasneidin
- Pilvi taivahan.
- Ja kuin vankat lautamiehet
- Kihlakunnan käräjäin
- Tummat vaarat seisoo tuolla
- Veljellisnä vierettäin.
- Ja kuin juhlivaiset laivat
- Uivat saaret Sorsamaan,
- Keulan päässä kuuset huojuu,
- Keskiteljoillansa koivut,
- Männyt perätuhdollaan.
- Vanha Luoti tuvan eessä
- Mäkirinteellään;
- Ehkä vanhass’ sydämmessään
- Loistaa päivä, loistaa toivo
- Lämpimämmin entistään.
- Vanha Luoti, vanha Luoti
- Miettii ehkä laillain hän:
- Suloista on elää sentään,
- Mikä ihmeen kaunis ilma,
- Ilma päivän selkeän.
- Mitä siellä, tirske kuuluu
- Kautta niemien ja saarten?
- Mikä riemu raikuukaan?
- Lahden pohjassako immet uivat
- Vaiko soutaa
- Immet venhollaan?
- Kymmenkunta hattupäätä
- Puljahtaapi kaislikosta
- Salmen suusta keikkuen,
- Kymmenkunta neittä mulle
- Nauraa ilkkuen.
- Mokomakin naurutulva!
- Suutunko vai huolin viis!
- Soudan sentään lähemmäksi,
- Sillä onhan joukoss’ itse,
- Itse ainoinen Alice.
- Ja mä venheessäni nousen,
- Haparoiden lakkihini
- Tartun neuvoton,
- Ja mä punastun ja lausun:
- »Äärettömän kaunis ilma,
- Kaunis ilma tänään on!»
- »Sangen totta, nerokasta,
- Hyvä, hyvä, hahhahhaa,
- Runollista, nerokasta,
- Runollista, hahhahhaa».
- Tytöt mulle ilkkuaa,
- Viskoo vettä niskahani,
- Armotonna muiden lailla
- Sydämmettä myös Alice!
- Hämilläni hoiperrellen
- Lankeen polvillein ja lausun
- Surkeesti kuin Cæsar: »Siis
- Sinä myöskin, sinä myöskin,
- Sinä myös Alice!»
Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.