Kaunis maa

Kaunis maa.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Kas! maata ihanaista tuolla
ylhäällä lumen, talven puolla.
Sen sinivetten kalvohon
suo taivas hymyn, suutelon,
ja loistehensa sille lainaa
ja hellin rinnoillensa painaa.
Se maa on kaunis aina,
sen laaksot loistokkaina.
On kesä lämmöin syleillyt
ja kukat helmaan kylvänyt,
ja talvi verhoo luminensa
maan loistoon, kuni morseimensa.
Ja maasta siitä hehkuu valot
niin kirkkahat kun taivaan palot;
sen luopi kansa toimellaan
ja voima, kunto sankarmaan.
Se kunto, into ainiaaksi
sai maan tuon pienen loistoisaksi.
Kas, maata ihanaista somaa!
sen kansa uljas, luja omaa.
Se hengen voimin kukkahan
sai maansa pienen, ihanan.
Sen sielu uupumatta raatoi
ja korpeen valon kasken kaatoi.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.