Kaunis maa

Kaunis maa. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Kas! maata ihanaista tuolla

ylhäällä lumen, talven puolla.

Sen sinivetten kalvohon

suo taivas hymyn, suutelon,

ja loistehensa sille lainaa

ja hellin rinnoillensa painaa.

Se maa on kaunis aina,

sen laaksot loistokkaina.

On kesä lämmöin syleillyt

ja kukat helmaan kylvänyt,

ja talvi verhoo luminensa

maan loistoon, kuni morseimensa.

Ja maasta siitä hehkuu valot

niin kirkkahat kun taivaan palot;

sen luopi kansa toimellaan

ja voima, kunto sankarmaan.

Se kunto, into ainiaaksi

sai maan tuon pienen loistoisaksi.

Kas, maata ihanaista somaa!

sen kansa uljas, luja omaa.

Se hengen voimin kukkahan

sai maansa pienen, ihanan.

Sen sielu uupumatta raatoi

ja korpeen valon kasken kaatoi.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.