Kauneuden koti.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Miss on Kypros? Kaunokainen
myrttilehdoss’ siell’ on vain,
hän, tuo puhdas, armahainen,
päivin, öin mun unelmain.
Rypäleiden kruunaamana
siell’ on suloin templikin.
Sinne viekää, kyyhkyt, sana!
Malttakaa! Käyn itsekin.
Ah! jo liidän tosiansa
kotiin sulottarien,
jotka leikkii luonnon kanssa,
kanssa impen’ kaunoisen.
Liittyy kultaa orangenkin
elyseian yöhön, o!
Siellä piilee hän. Ah! hengin
myös mä samaa ilmaa jo.
Tuossa hymyin taivahaisin
kylvystään hän uinuupi...
Heräs jo, kun hopeaisen
kukan lehti putosi.
Mitkä silmät! Nähdä suo ne
katseitteni koko maan.
Ei, sen mailman ilmi tuo ne,
mit’ ei täällä olekkaan.
Tuonne nostat, kaunokainen,
minut valon lähteillen.
Siihen suloon tyydyn vainen,
minkä näytät minullen.
Kyproon saavuin unissani,
Kyprosta taas taivaisin.
Selma saapui – haaveistani
heti haihtui kumpikin.
Ei, hän vie mun molempihin:
Kypros on, miss on hän vain;
kun hän katsoo taivaisihin,
luulen siellä olevain.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.