Kauneuden koti

Kauneuden koti. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Miss on Kypros? Kaunokainen

myrttilehdoss’ siell’ on vain,

hän, tuo puhdas, armahainen,

päivin, öin mun unelmain.

Rypäleiden kruunaamana

siell’ on suloin templikin.

Sinne viekää, kyyhkyt, sana!

Malttakaa! Käyn itsekin.

Ah! jo liidän tosiansa

kotiin sulottarien,

jotka leikkii luonnon kanssa,

kanssa impen’ kaunoisen.

Liittyy kultaa orangenkin

elyseian yöhön, o!

Siellä piilee hän. Ah! hengin

myös mä samaa ilmaa jo.

Tuossa hymyin taivahaisin

kylvystään hän uinuupi...

Heräs jo, kun hopeaisen

kukan lehti putosi.

Mitkä silmät! Nähdä suo ne

katseitteni koko maan.

Ei, sen mailman ilmi tuo ne,

mit’ ei täällä olekkaan.

Tuonne nostat, kaunokainen,

minut valon lähteillen.

Siihen suloon tyydyn vainen,

minkä näytät minullen.

Kyproon saavuin unissani,

Kyprosta taas taivaisin.

Selma saapui – haaveistani

heti haihtui kumpikin.

Ei, hän vie mun molempihin:

Kypros on, miss on hän vain;

kun hän katsoo taivaisihin,

luulen siellä olevain.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.