Kaukametsä
Kaukametsä Kirjoittanut Aleksis Kivi |
- Alas kunnahalta lapsi riensi
- Luoksi armaan äitinsä;
- Lausui poika ilosilmin:
- »Nähnyt olen taivaan maan!»
- »Mitä haastelet, mun pienoiseni,
- Kaukamaasta taivahan?
- Missä näit sä autuaitten mailman?
- Sano, kultaomenani!»
- »Kotopellon kunnahalla seisoin,
- Koillisehen katselin;
- Näinpä siellä sinertävän nummen,
- Ihanaisen hongiston.
- Nousi kumpu ylös hongistosta,
- Paistoi päivä kummulla,
- Ylös kummun kiirehelle juoksi
- Kultasantahinen tie.
- Tämän näin mä, sydäntäni poltti,
- Kyynel juoksi poskelleni,
- Enkä ymmärtänyt, miksi itkin –
- Mutta näinhän taivaan maan!»
- »Ei mun lapsein! Tuolla ylähällä
- Onpi rauhan kaupunki;
- Siellä elon aurinko ei laske,
- Siell’ on istuin Jumalan».
- »Ei! vaan tuolla, missä kaukarannall’
- Sinimetsä haamottaa,
- Siellä onpi koto onnellisten,
- Siellä autuaitten maa!»
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.