Katumapäällä.
Juopon päiväkirjasta.
Kirjoittanut anonyymi


No kissa vieköön, tätä elämää!
Kun rahat loppuu – ystävittä jää!
Kun rahaa riitti, aina maisteltiin
Ja laskuhuni pöytään kannettiin –
Hitto vieköön – tätä elämää!
Pennitönnä herään, kohmelossa,
Hyyryä ne vaatii asunnossa,
Ruokamuija ovensuussa seisoo,
Velasta he mua karhuu – peihtoo
Olenpa jo vallan hunningolla.
Näin se käy, kun viinakultaa maistaa,
Saapi aina kagaalista haistaa.
Toinen tunto olla raittihina,
Karhuistakin vielä vapahana –
Eikä sepät aivostossa pauhaa!

–iu–


Lähde: Työmies 21.8.1901.