Katovuoden muistoksi vuonna 1862
| Katovuoden muistoksi vuonna 1862. Kirjoittanut Optatus Lyytinen |
- Nyt aika on ahdas yhteinen
- Kaikelle Suomen kansalle,
- Sen tuntee esivallatkin,
- Kuin kaikki alamaisetkin.
- Siis opiksemme ottakaamm’
- Syvälle muistoon painakaamm’,
- Kuinka se kaikki tehdä voi,
- Joka myös meitä tänne loi.
- Tarpeen on meille opetus,
- Ehkä lienee kova koetus,
- Kuin ompi monta perhettä
- Murheella ilman leivättä.
- Jos vilja-vuodet aina ois
- Ja Herra runsaat lahjat sois,
- Niin köyhät kävis ylpiöiks’
- Ja kaikki kansat röykijöiks’.
- Sentähden säästäväisyyden’,
- Kuin hyvät vuodet ovat meill’,
- Pitäisi lahjat käytellä
- Aina arkut, salvot täytellä.
- Vielä kuin meill’ on kylmä maa,
- Vaikka laaksoiltansa ihana,
- Niin usein vilja vähenee,
- Kuin syksyn kylmät lähenee.
- Vaan sitä ehkä estetään,
- Kuin kaikki kohdat korjataan,
- Vaan tointa, ahkeruutta myös
- Pitäsi ensin olla työss’.
- Kuin pellot niityt kuivataan,
- Suot, korvet kaikki raivataan,
- Niin kylmä pojes pakenee
- Ja halla vuodet harvenee.
- Kans karjan-hoito parataan,
- Parempi arvo annetaan,
- Niin siit’ on elon alkumme,
- Sekä myös suurin voittomme.
- Kyll’ moni aikoo paeta
- Pois koko Suomen saarelta,
- Kuin ajat kovat ahdistaa
- Ja kato-vuodet rasittaa.
- Vaan tyytykämme vieläkin,
- Ain’ onnensa on meilläkin,
- Meill’ koto-maa on rakkaampi,
- Kaikkia kultaa kalliimpi.
- Siis lainaa Herra kärsimyst’,
- Kuin kohitse käy vitsaus;
- Suo voimaa huonoll’ ruuvalle,
- Vielä terveyttä kansoille.
Lähde: Tapio 11.4.1863.