Katoolinen Pyhäkertomus
| Katoolinen Pyhäkertomus. Kirjoittanut anonyymi |
- Tällä maalla vielä ollessansa,
- Ulko-arvoltansa alhaisena,
- Herramme Vapahtaja rakasti
- Autuudesta kansansa keralla
- Teillä ja torilla tutkistella,
- Sillä taivahan avaran alla
- Väljä on ja kaunis keskustella.
- Näissä hän pyhiltä huuliltansa
- Vuodatti suloisia sanoja
- Nuhdellen ja neuvoen, ja näin hän
- Teki temppelin joka torista.
- Vaan opetuslapsistai olj monta,
- Jotka ei alussa voineet aina
- Tajuta sanojen tarkoitusta;
- Tällöin hän opetti osviitoilla,
- Esimerkillä ja vertauksilla.
- Näin vaeltaissansa heidän kanssa
- Kerran pientä kaupunkia kohti
- Vilahti hänelle tieltä silmään
- Poikki katkennut hevosen kenkä.
- Ja hän sanoi siinä Pietarille:
- ”Ota, Pietari, ylös tuo rauta!”
- Pietari, ajatuksissa astuin
- Maallisesta vallan voitannasta,
- Halvaksi hevosen kengän katsoi,
- Ja kuin s’ ei kuninkaan kruunu ollut
- Eikä voiman valtikka, niin ei hän
- Ruumistaan ruvennut kumistamaan,
- Astui vaan eteenpäin, eikä ollut
- Käskemistä kuulevinansakaan.
- Pitkämielisyydessään hänehen
- Herra ei vihastunut, vaan itse
- Kengän kappaleen ylös kohotti,
- Eikä sen enempätä sanonut.
- Sitten kaupunkihin tultuansa
- Poikkesi hän seppien pajahan
- Ja sepille sinne möi sen raudan
- Kolmesta kupari-penningistä.
- Sivu kauppiasten kulkeissansa
- Osti siit’ omenan kauppiaalta
- Kirsikoita kypsiä sen verran,
- Minkä kolmella rahalla saapi,
- Ja heti hihansa pohjukkahan
- Ne tapaansa myöten tarkoin kätki.
- Siitä pois nyt toisen portin kautta
- Läksi hän opetuslapsinensa
- Talotonta tietä kankahalla
- Aukealla astumahan, joss’ ei
- Pientäkään pimento-puuta ollut.
- Päivä-paiste kiihtyi helteheksi
- Ja janossaan oisi paljonkin nyt
- Maksanut vedestä matkalainen.
- Toisia edellä astuissansa
- Herra heittävi salaa hihastaan
- Tällä tiellä kirsimarjan maahan.
- Pietaripa, marjan nähtyänsä
- Nöyrästi kumartui, nokkasi sen
- Suuhunsa nyt aivan sukkelasti.
- Vähän matkan päässä laski Herra
- Toisen kirsikan kädestään maahan,
- Jonka taas kumartuin Pietar’ otti.
- Hyvän aikaa näin nyt häntä Herra
- Kumarrutti kirsimarjain tähden,
- Ja myhähtämättä viimein virkkoi:
- ”Aioissa jos oisit valpas ollut,
- Vaivalla vähemmäll’ oisit päässyt;
- Ken vähää hyvää vähäksynevi,
- Vähemmästä vaivaa nähdä saapi.”
Lähde: Suomettaren Lisälehti 24.3.1854.