Kato-vuodesta

Kato-vuodesta. Veis. kuin virsi 385 Suomal. V. K:ssa. Kirjoittanut Pentti Lyytinen

Taivaan Herra on nostanut

Kohommaks’ leipä-korin,

Kuin synti on kauvan kasvanut,

Tuumannut tuhman torin:

Baabeliin on paljo pantuna,

Vaan vähempi on saatuna

Ruumiille ruuvan apuu,

Sielulle vielä vähemmän

Evästä eineheksi,

Ei ennättäneet enemmän

Tarpeita tarpeheksi.

Eipä voi itse ihminen,

Maan mato varsin vaivanen,

Yht’ kukoistakaan kutoo;

Vielä vähemmän vitjoja,

Kasvamaan kaiken laista,

Ei ihanoita ilmoja,

Kuin kasvun antais maasta;

Kyllä kaiketi kylvettiin,

Vähäpä niistä niitettiin,

Vähempi laariin pantiin.

Täm’ aika antaa arvata

Kalliiksi kaikki murut,

Tämä myös tuottaa murhetta,

Kasvattaa suuret surut:

Kuin elon Herra pahastuu,

Niin laiho maassa lakastuu,

Siitäpä seuraa nälkä.

Nyt pitäis tulla tuntemaan

Syntimme syvyys kerran,

Armon ajassa arvaamaan,

Mikä on meidän Herra,

Kuin taitaa taivaat salvata,

Taas tahtons’ jälkeen avata

Makeimmat makasiinit.

Syystäpä saa nyt syntinen,

Puhua puutoksesta:

Elo on syöty entinen,

Murhetta muutoksista,

Ol’et, akanat aivastaan

Nyt saivat suurest’ vaivastaan

Eineeksi ihmisraukat.

Laps’ parat parkuu nälässään,

Kuin ennen Jerusalemiss’,

Hartaasti huutaa hädässään,

Valitus ain’ on valmis.

Isät ja äidit huokailee,

Ja kyynäleillä ruokailee

Karvaasta surun kalkist’.

Nyt kunnian Herra kurittaa

Langenneita lapsiansa,

Murheella meitä muistuttaa

Aina alammaisiansa;

Hän antoi makeita muruja,

Nyt antaa suuria suruja,

Varmalla vaakallansa.

Se pensastava Bethlehem

Laviat lahjat antaa,

Vaan ei vaivanen Jerusalem

Voi karpiota kantaa;

Vaan itse Kaikkivaltias,

Maan, Taivaan taitava haltias,

Osaapi antaa oikeen.

Jokos nyt tullaan tuntemaan

Entiset ennustukset,

Murheella myöskin muistamaan,

Ne uljaat uhkaukset:

”llette tehne parannust’

Ja katkerata katumust’,

Niin kaikki hukkaan tulett’”.

Mennäänpäs armoo anomaan

Kristuksen ristin juureen,

Ja katkerasti katumaan

Syntimme sangen suuren,

Sitte saa vielä vaivastaan,

Armosta vielä aukaistaan

Leveä leipä-huone!

Bengt Lyytinen.

Lähde: Suometar 1.5.1857.