Katariina Maununtytär
Katariina Maununtytär. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- On onneton, ken joutuu majastansa,
- miss’ hyve, rauha vain on osanansa,
- jyrkille huipuille, miss’ Onnela
- on jylhäin ukkospilvein peitossa.
- Iloisna juoksin kotilaaksosissa
- vaan säikkyin saleissa ma kultaisissa.
- Hain, vaan en enää ajan iloisen
- viattomuutta löynnyt lapsuuden.
- Ol’ osa jalo mulla sitä vastaan
- lohduttaa puolisona kuningastan’,
- rauhoittaa häntä, viettää valvoen
- ääressä lampun lepons hetkisen.
- Mökistä nosti hän mun valtaan kanssaan.
- Kahleihin vaihtui hänen purppuransa.
- Tyrmässä tu’in häntä kädelläin:
- ah, olis haudassakin vieressäin!
- Voi! hänestä mun riisti tyly veli:
- hän vankeudessaan nyt yksin eli.
- Kerjäillä hänen poikans täytyi vaan,
- maan päältä tuskin löytäin hautaakaan.
- Nyt olen onnen puuskista mä poissa
- kuolleiden rauhaisissa asunnoissa.
- Tää seutu vielä muistaa kyynelin
- mun hyveeni ja kohtalonikin.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.