Katariina Maununtytär

Katariina Maununtytär.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


On onneton, ken joutuu majastansa,
miss’ hyve, rauha vain on osanansa,
jyrkille huipuille, miss’ Onnela
on jylhäin ukkospilvein peitossa.
Iloisna juoksin kotilaaksosissa
vaan säikkyin saleissa ma kultaisissa.
Hain, vaan en enää ajan iloisen
viattomuutta löynnyt lapsuuden.
Ol’ osa jalo mulla sitä vastaan
lohduttaa puolisona kuningastan’,
rauhoittaa häntä, viettää valvoen
ääressä lampun lepons hetkisen.
Mökistä nosti hän mun valtaan kanssaan.
Kahleihin vaihtui hänen purppuransa.
Tyrmässä tu’in häntä kädelläin:
ah, olis haudassakin vieressäin!
Voi! hänestä mun riisti tyly veli:
hän vankeudessaan nyt yksin eli.
Kerjäillä hänen poikans täytyi vaan,
maan päältä tuskin löytäin hautaakaan.
Nyt olen onnen puuskista mä poissa
kuolleiden rauhaisissa asunnoissa.
Tää seutu vielä muistaa kyynelin
mun hyveeni ja kohtalonikin.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.