Kaski-työssä.

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Kaski ryskyen paloi,
ruskoa taivaalle valoi,
sortui metsien humu,
maille laskeusi sumu.
Joukko innolla ryski,
kirves alati jyski,
hiki helminä kiilsi,
poltto poskia viilsi.
Nousi peltoa pala,
kaunis kasvulle ala,
kohta tähkiä kantaa,
sadon kylvöstä antaa.
Väki vaikkapa raasi,
innon esteitä kaasi,
hyöty työstä ei siitä!
onnen kultia niitä.
Työnsä arvosta mura,
jääpi heille ja suru,
vaiva, tuska ja huoli,
elon okaisa puoli.
Pelto kantavi viljaa,
he vaan nääntyvi hiljaa,
sammuu silmien palo,
tummuu sydämmen valo.
Toisten onnea nostaa,
oman kuolonsa ostaa,
niin on köyhällä olo,
kurja, synkkä ja polo.
Annat herkkuja heille,
vaivut tummille teille,
on tumma elämän keto,
uhkaa ainainen peto.
Pois jo kahleesi heitä,
orjan merkkisi peitä,
kulje onneas kohti,
osaas vaatia tohdi.
Oma osasi ota,
ala oikeus sota,
muuten kuolet ja näännyt,
jos siitä takaisin käännyt.

Mikko U[otinen].


Lähde: Työmiehen Illanvietto 1906, n:o 3.