Kas kaukana kirkastin kimmeltää

Kas kaukana kirkastin kimmeltää. Kirjoittanut Lauri Soini

Säveltänyt Oskar Merikanto.

Marssin tahdissa.

1. Kas kaukana kirkasna kimmeltää

sädesäihkyntä toivojen tähden,

yli ylhien vuorien himmeltää

kuni kutsuen silmämme nähden.

Se kutsuvi rientohon virkeään,

ihanteitten ja oikean etsintään.

Se kutsuvi rientohon virkeään,

ihanteitten ja oikean etsintään.

2. Me lapsoset koittavan huomenen,

me seisomme juurella vuoren

ja katsomme toivoen, uinaillen,

sitä tähteä kansan nuoren.

:,: Ja toivomme tähteä nähden näin:

me mielimme astua ylöspäin. :,:

3. Me nousemme vierua vuoren sen

päin puhtaita kukkuloita.

Jos tiemme on jyrkkä ja murtoinen,

ei estehet mieltämme voita.

Me vuorehen vuolemme askeleet

ja nousemme jylhätkin jyrkänteet.

4. Elinilmamme noustessa puhdistuu

ja seestyvi selvemmäksi;

ja veljeysuskosta laulaa suu,

käy mielikin lempeämmäksi.

Alas kauaksi turmion alhot jää,

yhä ylemmäks’ joukkomme yllättää.

5. Mut kerta kun joudumme huipulle

ja löydämme lakean laajan,

me veljiksi, siskoiksi liitämme

sen keskelle parvemme taajan,

ja joukkoa suurta ja sopuisaa

ihanteittemme aurinko kirkastaa.

Lauri Soini.

Lähde: Työväen laulukirja: nuottipainos. 1939. Sos.-dem. puoluetoimisto, Helsinki.