Karkea työ ja oppi

Karkea työ ja oppi.

Kirjoittanut Minna Canth
Kirjoitus on tulkittu Minna Canthin kirjoittamaksi tyylillisin perustein.


Ei varsin harvoin ole sanomalehdissä nähtävänä kirjoituksia, jotka osoittavat paikka paikoin maassamme jyrkästi vastustettavan kansan valistumista tarkoittavien laitoksien, niinkuin kansakoulujen,*) perustamista. Sen käsityksen mukaan, jonka olemme voineet saada mainitun vastamielisyyden perusteista, näyttävät ne pääasiallisesti nojautuvan siihen luuloon, että poikalapset koulu-laitoksissa kasvatetaan niin taitamattomiksi, ett’eivät enää sen perästä pysty kunnollisesti tekemään maa-miehen ammattiin kuuluvia, karkeampia töitä.

Ne, joilla on opin vaikutuksista semmoinen käsitys, ovat siihen luultavasti joutuneet sen kautta, että joko itse ovat nähneet taikka muitten puheesta oppineet tuntemaan henkilöitä, jotka, koulua käytyään, eivät ole tulleet muuksi kuin tyhjäntoimittajiksi. Sitä paitsi ovat he myöski voineet tulla aina enemmän vakuutetuiksi olevansa oikeassa edellä mainitun käsityksensä suhteen, kun näkevät niin sanotun herrasväen miespuolisten henkilöitten tarkoin pysyvän erillänsä vähäisenki tärkeämmästä ruumiillisesta työstä.

Niin – saattaahan niitä kitkeriä hedelmiä varista opinki tieltä, mutta epäilemättä vaipuu suhteellisesti vieläkin useampia pahuuteen niistä, jotka eivät mitään oppia ole saaneet, ja sitä paitsi voisivat varmaanki vanhemmat, jos tarkoin pitäisivät vaarin lastensa töistä ja tekemisistä, totuttaa heitä, vaikka olisivatki opissa edistyneempiä kuin moni muu, tekemään karkeataki työtä aivan yhtä rivakkaasti kuin suinkin paras semmoisista, jotka eivät ole tulleet osallisiksi opista. Mutta mitä vaarin pitämiseen tulee, niin näyttää kuin ei varsin paljo siitä lukua pidettäisi, johon luuloon muun ohessa voipi joutua siitäki, kun markkina-aikoina kaupunkimme kaduilla ja yksityisten kartanoilla sangen usein nähdään 10–15 vuoden vanhoja poikia hoipertelevan juovuksissa vanhempien ihmisten tarjoamista rommi-ryypyistä, jommoisilla myöski kestitetään nuoria naisia. Eiköpähän senlaisien epäkohtien johdosta helposti voi joutua siihen päätökseen, että vanhempain velttous, mutta ei oppi, on syynä nuorukaisten työn tekemisen haluttomuuteen.

Mitä taas siihen tulee, ettei herras-poikia harjoiteta minkäänlaiseen käsityöhön, niin perustunee se ikivanhoista ajoista juurtuneesen käsitykseen, jonka mukaan poika-lapsista pitää tehtämän luku-miehiä, jota harrastusta varmaanki luullaan käsityötaidon hämmentävän. Ihmisillä onkin aina ollut hyvä halu välttämään ruumiillista rasitusta, vaikka lukemisesta huolta pitäessä olisi myöskin muistettava, että työ otsan hiessä on yksi niistä Jumalan määräämistä säännöistä, joista ihmiskunnan kestävyys suuresti riippuu, ja että niiumuodoin herrasväenkin poika-lapsille olisi annettava tilaisuutta lukemisen ohessa harjaantua myöskin ruumiillisessa työssä. Sillä varma on, että vieraantuminen ruumiillisten voimain harjoittamisesta tekee ruumiin heikoksi ja veltoksi, sekä herättää paremman ajan vieton puutteessa nautinnon himon, jonka tyydyttämiseksi usein varatkaan eivät tahdo riittää. Semmoinen väärä käsitys on vielä sitä paitse vierauttanut eri kansanluokat toisistaan, sekä paljon vaikuttanut talonpoikaisessa väestössä nurjamielisyyttä kansakoulua kohtaan sen luulon nojassa ettei oppi ja karkea työ sovi yhteen.

*) Eräässä seurakunnassa päätettiin, ettei kuuna päivinä saataisi ottaa puheeksi kysymystä kansakoulun perustamisesta: erään toisen kunnan koulussa on tuolien asemesta kalanelikkojen kannattamia lautoja. Sitä paitsi on useissa kohden huomattava, että lasten luku vuosi vuodelta vähenee, kunnes koulu oppilasten puutteessa suljetaan.


Lähde: Päijänne 5.3.1878.