Karjalan kärsimykset

Karjalan kärsimykset

Kirjoittanut Valde Wikman


Hiihteli hiljaa salomaan yössä
pyöveli valkeavaatteinen,
verinen miekka heiluen vyössä
kulki se saalista vainuillen.
Suomesta saapui pyöveli valkea
saloille kaunihin Karjalanmaan,
kulkien hiljaisten korpien halki
ryöväsi läheistä »heimoaan».
Pyöveli, tultuaan »heimonsa» luokse,
runojen kuuluhun Karjalaan,
iski se miekalla verisen haavan
Työkansan Kommuunin raatajaan...
Viikommin viivähti kuolema kurja
äärillä rauhaisan salomaan.
Paljon se valkoinen pyöveli hurja
teurasti »armasta heimoaan».
Räiskyen roihusi pohjolan metsä,
tulena leimusi kuutamoyö,
kauaksi kuumotti kaamea kauhu,
valkean pyövelin verinen työ.
Luulivat: majamme maahan jo kaatui,
ainaaksi kun muka polttivat sen...
Salojen sankarit maaksi jo maatui,
vaan nousevat kostajat pyövelien.

1921


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.