Karjalan aamu

Karjalan aamu Kirjoittanut Matti Husu

Jo nousevi keskeltä koskien kuohun

ja kulmilta kolkkojen korpien soi

niin raikkaana,

               heljänä,

                     kirkkaana,

                             selvänä,

kaunihin Karjalan aamun koi.

Oli yössä se uinunut vuossadat pitkät,

sai kantaa niin kauan se kahlehiaan,

niin mustana,

             synkkänä,

                      murheista

                               mykkänä

kantoi se ikuista orjuuttaan.

Mutt katkesi kahleet, raukeni raudat,

kun myrskysi laaja Venäjän maa.

Se innosti,

           nostatti,

                  kansoja

                       johdatti,

aamua kohti ne kulkea saa.

Ja silloin ne kuohahti Karjalan kosket,

silloin sen korvet lauluja loi:

riemusta,

        voitosta,

                elämän

                      koitosta

Karjalan kannel kerrankin soi.

1929

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.