Karjalaisen virsi

Karjalaisen virsi Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Oli heimoni orjuus ja onnettomuus

Ihan painanut maahan saakka,

Oli vallassa kurjuus ja kunnottomuus,

Elo vain oli vaikea taakka.

Nyt toisinpa on, ilo kaikukohon,

Kun on tsaari ja sortajat lyöty.

Pihatanhuilla murhein kanneltaan

Tuo helkytti taattoni taatto,

Sai metsä ja maa sitä kuuntelemaan

Sekä pilvien siintävä saatto.

Nyt ei murhetta, oi, ilolaulu nyt soi,

Puna-Karjalan päivä jo koittaa!

Kun maammoni maammo se karjoineen

Salot siintävät laulaen astui,

Suru suolteli soittoa säveleeseen,

Monet kerratpa silmänsä kastui.

Vain muistelot nuo enää murhetta tuo.

Sydän suurehen toivohon syttyy.

Puna-Karjala nostavi puolestaan

Työn sävelen voittavan soimaan.

Sotatappara vuoroaan vuottelemaan,

Työkuokka ja kirves voimaan.

Kas iskumme nuo meille onnea tuo;

Puna-Karjalan päivä se koittaa!

1922

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.